Alpin ensimmäinen mejä-koe

Hip hei, niin sitä vaan selvitettiin Alpin ensimmäinen mejä-koe kunnialla. 

Alpi sai AVO 3, 27 pistettä. 

Tuomarina oli Piia Juntunen ja koe järjestettiin Joensuun Sarvingissa. Tuomari kehui Alpin kykyä jäljestämiseen, mutta suositteli harjoittelua ja vauhdin pudotusta tarkentamaan suoritusta. Noh, kyllä mie sitä jo jarruttelin, mutta en ilmeisesti tarpeeksi. Menohaluja tuolla töhöttäjällä tuntuu välillä olevan liikaakin. Tuomari myös suositteli, että juoksuvaljaita ei käytetä mejäilyyn, vaan mejäilyyn pitää ostaa aivan omat valjaansa, että koira erottaa eri harrastukset toisistaan. Eli mars ostoksille! 

Laukaisuvarmuus-testikin meni loistavasti. Alpi vain nosti päätään laukauksen pamahdettua ilmoille. Taippareissa laukaisukestävyyttä testattiin eri tavalla. Nyt oli ensimmäinen kerta kun Alpi oli jälkiliinassa kiinni puussa ja mie olin kauempana testin aikana.

Opastaminen sen sijaan oli aika kammottavaa ja meni perseelleen, mutta eipä se mitään, ensimmäinen kerta oli laatujaan sitäkin hommaa. Päivät olivat pitkiä ja rankkoja. Tänään herättiin klo 4.45, vähän ennen kuutta oltiin jo matkalla ja kotona illalla oltiin puoli seitsemän aikoihin. Sitten kamojen purkamista ja syömistä.

Eilen jälkiä suunnistettaessa selvittiin vielä kuivana, mutta jäljiä veretettäessä taivas aukesi,ukkonen jyrisi ja jättimäisiä pisaroita putosi päälle kiihtyvällä tahdilla. Gore tex -kengät lotisivat vettä ja housut olivat niin painavat vedestä, että meinasivat tippua jalasta. Noh, hengissä selvittiin ötökkäparvista huolimatta.

Tänään taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi lämpimästi. Myö päästiin Alpin kanssa ensimmäisenä jäljestämään ja sit heti perään oli miun opastusvuoro. Ötököiden määrä edellispäivään verrattuna oli lisääntynyt valtavasti. Varsinkin jälkeä purkaessa tuntui, että miut syödään elävältä.

Täytyy kehua kyllä myös loistavaa autoani eli tuttavallisemmin Ylermiä. Yksi syy auton vaihtoon oli ilmastointi ja mm. se, että taakse saa koirahäkin ja kesäkuumalla takaluukkua voi pitää auki ilman että Alpi karkaa. Tänään tuo koirahäkki oli korvaamaton. Ikkunat ja takaluukku auki ja kyllä ilma kiersi autossa. Alpi oleili tyytyväisenä häkissään pitkän päivän.

Olin yllättynyt loistavista järjestelyistä. Kiitos Karjalan Spanieleille. Ehkä tässä joutuu liittymään nyt kyseisen yhdistyksen jäseneksi. Ruoka oli loistavaa molempina päivinä ja muutenkin järjestelyt olivat toimivat ja sujuvat.

Tänä aamuna herätessäni mietin taas kerran, että kyllä mie olen vaan aika täysillä hurahtanut tähän koiraharrastukseen. Alpikin käänsi vain kylkeä ja katsoi ihmeissään minuu kun meidän kesälomalaisten aamut eivät yleensä ole alkaneet klo 4.45. Kyllä se siitä sitten heräsi ja virkistyi nopeasti kun tajusi, että tässä ollaan lähdössä autolla jonnekin.

Jos tämä viikonloppu oli opettavainen Alpille, oli se sitä kerrassaan myös miulle. Tein virheitä, mutta koin myös onnistumisia. Kaupunkilaistytölle tälläisen harrastuksen aloittaminen ei välttämättä ole ensimmäisenä mielessä. Opin mm. kuinka käytetään kompassia ja nyt osaan sen. Hyvä mie! Siitä tulee myös onnellinen olo kun näkee, miten innoissaan koira on. Voi mamin höpsyliä. <3 

Nyt jo mietin, että mihin kokeeseen ilmoittautuisin seuraavaksi. Sitä ennen kuitenkin vielä Ilosaarirock, Kuhmon kamarimusiikkijuhlat, Krakovan matka, Sawo Show Kuopiossa ja uuden työn aloittaminen. On ihanaa kun on kaikkea kivaa odotettavaa. Miun elämä on kyllä tällä hetkellä tosi kivaa, pitkästä aikaa. :)