Joulun odotusta

Tämä työsyksy on ollut melkoisen raskas ja odotankin joululomaa jo innolla. Vain kuusi arkiaamua erottaa miut joululomasta. Siinäkin on kuusi aamua liikaa. Onneksi joululomaa on ruhtinaalliset kaksi ja puoli viikkoa. Tämän blogin päivittäminenkin on jäänyt kaikessa kiireessä ja väsymyksessä taka-alalle. Jospa sitä nyt sitten aktivoituisi taas lisää. Eipä meille ole kummoisia tapahtunutkaan. Katselin tuossa ja ihmettelin, miten jaksoin olla Alpin ensimmäisenä vuonna niin ahkera kirjoittaja. Huhuhuh.

Olen yrittänyt käydä Alpin kanssa kerran pari viikossa metsälenkkeilemässä tai mökillä. Alpi hurjimus on käynyt vielä järvessäkin. Viimeksi tänään se ryntäili mökillä rantavedessä ees taas ja käveli mahaansa myöten järvessä. Joen kaupunki on lumeton ja pimeä. Tilanne ja sää ovat aivan toisia kuin miun edellisessä blogipäivityksessä.

Tänään kävin katselemassa joululahjoja. Joitain juttuja miulla on mielessä, mutta en ehkä koskaan ole ollut näin myöhässä lahjojen suhteen. Tänä vuonna suunnitelmissa on viettää joulu muualla kuin miun lapsuudenkodissa. Hurjaa! 

Huomenna pitäisi pistää pystyyn joulukorttipaja. Tänä vuonna ei taidakaan lähteä Alpin kuvia yhtään kenellekään, vaan tarkoitus olisi askarrella kortit itse. Saa nähdä, kerkeänkö vai ostanko hätäpäissäni valmiit. Tässä stressitilassa se voisi olla kyllä paras vaihtoehto. Flunssakin meinaa puskea päälle ja siitä voisikin ehkä päätellä, että stressi alkaa vähitellen helpottaa. Parempi siis sairastaa nyt kun jouluna. Sanontahan sanoo, että tunnollisimmat sairastavat lomilla ja niin yleensä käy miullekin. Aika monta joulua on mennyt kipeänä ja joskus on pitänyt jopa mennä lääkäriinkin pyhien aikaan.
 

Supersunnuntai 3-vuotiaan höpsylin kanssa

Alpi-herra täytti 17.11.2015 huimat kolme vuotta! Onnea myös sisaruksille eli Lakalle, Tinolle ja Ringolle. Toivottavasti heillä oli yhtä maukkaat synttäriherkut kuin Alpilla. Alpista ei tullut tosiaan otettua kakkuposeerauksia, mutta ehkä sillä ei ole niin väliä.

Eilen tutustutimme Alpia sähköhammasharjaan. Alpi suhtautui surinaan hieman epäilevästi, mutta kun vieressä tarjottiin herkkunameja, niin kyllä Alpi uskaltautui hakemaan naminsa. Herkkusuun namihimo voitti. Sitte sammutin harjan ja laitoin harjaan tipan kanalle maistuvaa koirien hammastahnaa ja Alpi kävi lipaisemassa sen suuhunsa. Omalla sormellani levittelin lisäksi Alpin hampaisiin hammastahnaa ja treeni oli siinä. Täytyy jatkaa näitä treenejä nyt päivittäin.

Alpi on ollut ihan sekaisin lumesta, talven poika kun on. Alpi kyntää kuonollaan lunta, kirsun päällä on kasa lunta ja vähän väliä tehdään iloloikkia hypäten milloin mihinkin lumikasaan. Lumipaakkuja pitää kaivaa ja merkata niitä innolla. Lumi on tarttunut pahimmillaan nyrkinkokoisiksi paakuiksi Alpin etujalkojen karvoihin ja on irroiteltu niitä aina yhdessä lenkin jälkeen kylppärissä. Meillä on hyvä työnjako; mie irrotan ja Alpi auttaa nuolemalla miun kättä. :D

Tänään kävimme riehumassa mökillä tai siis Alpi kävi. Meillä oli pallokin mukana ja voi sitä iloa, mitä Alpi lumesta ja palloleikeistä sai. Yritin ottaa kuviakin surkealla kamerallani ja laitoin niitä tuonne loppuun. Lumessa pomppiminen taisi olla Alpista melkoisen raskasta, koska yhtäkkiä se vain juoksi autolle ja pyöri auton ympärillä. Siitä sitten tajusimme, että hei, se taitaa olla väsynyt ja haluta kotiin. Noh, eipä tarvinnut paljon unta odotella autossa ja kotonakin Alpi meni heti nukkumaan. Voi sitä höpsyliä!

 

 

 

Maassa on lunta!

Hip hei! Joen kaupunki alkaa vähitellen pukeutua talviasuunsa. Tai no toivon todella, että tämä on jo pysyvää lunta. Alkaa tympiä koiranpesu ja märässä ja pimeässä tallustelu. Ei myös onneksi varmasti kuitenkaan jäädä huomaamatta autoilijoilta kun ollaan Alpin kanssa sen verran heijastavia.

Tänä viikonloppuna miulla on ollut energiaa aivan toisella tavalla kuin minään viikonloppuna tänä syksynä. Työt helpottavat hieman ja olen siitä todella iloinen. Vaikka ammennan arkeen paljon voimaa työstäni, on se myös yksi paljon voimia vievä asia elämässäni. Tein eilen vähän ompeluhommia ja olen siivoillut kaappeja. 

Tänään nähtiin Tyyne-koiraa ja Alpi oli iloinen koiraseurasta. Mie sen sijaan onnistuin eksymään suunnistaessani Utran koirapuistoon. Kuulin sitten koiranhaukuntaa ja lähdin suuntaamaan ääntä kohti ja kohta se puisto löytyikin. Olinpa mie torvi!

Alpi sai taas ukilta hirvenluita ja jotain kalvoja. Niitä se rouskutteli eilen innoissaan ja on tänään kakkinut vain kovia papanoita.

Mie ostin Alpille eilen uuden pöllölelun, koska entinen rakas lelu oli rakastettu hampailla puremalla rikki. En sitten paljon miettinyt, kun annettiin se sille jo eilen. Alpilla on näet tiistaina 17.11. 3-vuotissyntymäpäivä. Herra "joulupukinpartakaula" ei nyt ole edukseen kuvissa, mutta joku herkkuyllätys hänelle pitää järjestää silti ja ottaa pakolliset syntympäiväposeeraukset. 

Ostin Alpille eilen myös sen aiemmin puhutun sähköhammasharjan ja hihittelin kaupassa yhdessä Mikon kanssa, että ei taida muut tietää, että mie ostan tätä koiralle. Ostin Alpille myös kananmakuista hammastahnaa. Voin kertoa, että muutama muukin ihminen oli ostoksilla prismassa! :D Nyt pitäisi alkaa koulia Alpia hammasharjan surinaan.

Hei taas

Elina on ollut vähän laiska blogin päivittäjä. Meille kuuluu hyvää, vaikka pimeys ja sade meinaavatkin välillä ahdistaa.

Tällä viikolla kävimme maanantaina Riitan ja Sisun kanssa pimeälenkillä Lykyllä. Tällä kertaa ei näkynyt muita liikkujia, mutta pimeys oli synkkääkin synkempää. Pilvet roikkuivat alhaalla ja kaikkialla oli mustaa. Lenkistä sai kuitenkin kummasti virtaa, vaikka aluksi tuntuikin siltä, että ei jaksa kyllä lähteä yhtään minnekään pimeyteen työpäivän päälle.

Keskiviikkona meillä oli Martina-eläinlääkärillä hammaskiven poisto. Se maksoi 100e ja olin yllättynyt, että niinkin vähän. Alpille tökättiin ensin rauhoitusaine pakaraan ja odoteltiin, että se alkaa vaikuttaa. Noh, ei meinannut alkaa vaikuttaa ja eläinlääkärikin kävi ihmettelemässä, että eikö se vielä nuku. Alpi-herra istua tökötti kuin patsas, silmät auki. Lopulta Alpi valahti maahan ja se vietiin toimenpidehuoneeseen, jossa Alpille laitettiin kanyyli ja lisää rauhoitusainetta sitä kautta. Mie menin odottelemaan ja 10 minuutin surinan jälkeen Alpin hampaat suorastaan kiiltelivät. Alpi makasi silmät ympäri kääntyneinä ja kieli ulos vedettynä odotushuoneen lattialla ja sitten tökättiin heräämispiikki. Kesti aika pitkään, ennen kuin Alpi aukaisi silmät ja miun kehotuksesta koetti kävellä. Noh, ei se takapää kantanut ja Alpi lösähti lattialle. Aikani ihmeteltyäni kysyin, voidaanko lähteä. Saatiin lupa ja Alpi raahusti autolle hieman hoippuvalla menolla. Autoon hyppääminen ei onnistunut ja mie nostin tokkuraisen koiran sinne. Ajettiin kotiin ja kotona Alpi kaatui seisovilta jaloiltaan kyljelleen ja siinä asennossa nukkui pari tuntia. Illalla ei maistunut vesi eikä ruoka eikä ulosmenokaan huvittanut. Käytiin pikapissi kadun varressa ja takaisin nukkumaan. Alpi oli kyllä melkoisen surkeana ja sekaisin koko illan.

Ai niin, meinasi ihan unohtua. Eläinlääkäri suositteli ostamaan Alpille lasten sähköhammasharjan ja harjaamaan sillä Alpin hampaita. Meinasi vähän naurattaa, että mitäh?! Alpi pitää jo trimmauskonetta helvetinkoneena, joka meinaa hyökätä hänen päällensä ja vaikka kaulan ajelu sujuu hyvin, niin korvat ovat aina se murheenkryyni ja trimmaaja ei saa ajeltua niiden sisäpuolta koneella kun Alpi pomppii pystyyn ja vauhkoilee niin paljon. Eläinlääkäri kehotti totuttamaan ensin hammasharjan surinaan ja sitten vasta vähitellen hyvin varovasti ja hitaasti totuttamaan sähköhammasharjalla pesuun. Huhuh, sanon mie. Kokeiltiin jo tavallista, sormeen työnnettävää koiranhammasharjaa Alpin suuhun ja se onnistui ihan ok, lukuunottamatta kieltä, joka liprutteli siellä täällä koko ajan.

Seuraavana päivänä eli torstaina Alpilla oli virtaa sitten keskiviikonkin edestä ja lenkilläkin se säntäili päättömästi sinne tänne ja veti ihan vauhkona. Perjantaina Alpi käyttäytyi jo suhteellisen normaalisti ja jopa normaalia laiskemmin kun käytiin pitkällä lenkillä Ilonan kanssa.

Lauantaina miulla oli työpäivä eli olin kouluttautumassa. Aamulla tuntui vaikealta herätä ja mietin, että päivästä on tulossa varmasti tylsä. Kumma kyllä, päivä oli mielenkiintoinen ja menikin suhteellisen nopeasti. Mikko laittoi siinä päivällä viestiä, että lähdetäänkö Lieksaan sukuloimaan ja se piristikin päivää kummasti kun maisemat vähän vaihtuivat. Meitä oli lopulta yhteensä 9 ihmistä ja 4 koiraa. Vauhtia ja toimintaa siis riitti. Alpi ei arvostanut hirveästi sitä, kun hänen selkäänsä yritettiin hyppiä ja näytti kulmahampaita haukun kera sitä yrittäneelle pikkukaverille. Alpi ei malttanut oikein rauhoittua nukkumaan missään vaiheessa. Alpi pomppi viime yönä sänkyyn ilmeisesti muiden koirien aiheuttaman stressitilan takia ja heräsin usemman kerran siihen kun se tallusteli miun päällä ja runnoi miun sisuskaluja uuteen uskoon. Tuollainen 20,5 kg painava otus ei tunnu hirveän mukavalta kun se tassuttelee päällä ja siihen herää täydestä unesta.

Tänään tultiin sitten kotiin ja suunnattiin isänpäiväkahveille. Tehtiin Ilonan kanssa joulutorttuja sekä luumuhillolla että omenakanelihillolla ja tarjolla oli myös miun aiemmin tekemiä mokkapaloja. Lahjaksi iskä sai miun tekemät villasukat. En viitsi nykyisin hirveästi neuloa, että tämä rampa käsi ei rasitu liikaa, mutta kyllä nyt muutama pieni neulontatyö pitää saada tehdä. Olisi vähän ompeluhommiakin takataskussa eli muutama tyynynpäällinen ja verhot. Jotenkin ei vain ole ollut aikaa niille.

Ai niin, korjasinpa pikapikaa torstaiaamuna työkaverin housut. Hän oli kaatunut pyörällä työmatkalla ja housut olivat revenneet haaroista polveen asti. Eipä siinä olisi oikein töissä voinut olla ellei kätevä Elina olisi tullut apuun ja ommellut pikahätäompeleella palkeenkielen kiinni. Kehoitin sitten heittämään noin lahot housut roskiin ja ostamaan uudet.

Alpi-höpsylinen kaipaisi taas trimmausta tuuhean turkkinsa kanssa. Kaulakarvat alkavat muistuttaa pukinpartaa, korvat rehottavat ja mahalinjasta saisi myös leikata ainakin 5 cm. Se helpottaisi sadesäällä ulkoilua. Alpin tassukarvoja ja pyllykarvoja (eli housuja) olen uskaltanut itsekin saksia, koska tuntuu, että ne kasvavat suorastaan silmissä. Tämä rampa ranne ei kestä myöskään leikkaamista eli saksien käsittelyä suurissa määrin, joten oikea trimmaus pitää jättää muiden hoidettavaksi. Vaikka meillä ei ole nyt näyttelysuunnitelmia, pidän Alpin näyttelytrimmissä olevasta turkista. Se ei ole miusta mitenkään vaikeahoitoinen, vaikka trimmauksen lisäksi sitä täytyy toki pestä ja harjatakin säännöllisesti. Alpin turkki on maailman kaunein ja se onkin tällä hetkellä kyllä loistavassa kunnossa; niin kiiltävä ja silkkinen. Muutama muu saattaa olla sen helppohoitoisuudesta eri mieltä, mutta itsehän olen koirani rodun valinnut. 

Odotan kyllä pakkasta ja lunta ja uskon, että niin odottaa Alpikin. Maanantaina olisi edessä myös ruoan ostoreissu sekä hammastahnan ostaminen. Pitäisi käydä katselemassa niitä lasten sähköhammasharjojakin.

Lenkkeilyä

Espanjan reissu tuli tehtyä, kiitos reissuseuralle. Oli loistavaa! Real Madridin kotiottelu lähes 80 000 muun katsojan kanssa oli huikea. Erityisen täpinöissään oli reissussa mukana ollut kummipoikani Miska. Sää oli hyvä, ruoka oli loistavaa ja muutenkin kaikki mitä tehtiin, oli ikimuistoista. Alpillakin oli mennyt hoidossa mummin ja ukin luona hienosti. Alpi oli hoidossa keskiviikosta maanantaihin, kun myö haluttiin käydä Alpi kotiin vielä iltamyöhällä suoraan reissusta kotiin tulomatkalla.

Viikonloppuna nähtiin pitkästä aikaa Alpin Minna-kasvattajaa ja hänen koiraansa Amaliaa. Amalia on melkoinen vauhtimimmi ja Alpikin katseli välillä kummastuneena hänen vauhtiaan ja leikkimistään. Alpin korvatkin saivat osansa pennun terävistä hampaista. Ensin myö käytiin lenkillä Selkiellä ja sitten taisi hurahtaa sisätiloissa useampi tunti. Varsinkin sisällä Alpi näytti välillä jo varsin väsyneeltä ja yritti useamman kerra käydä pöydän alle nukkumaan, mutta Amalia kävi vähän väliä houkuttelemassa Alpin taas takaisin rymyämään. Ihanasti Alpi kyllä edelleen käyttäytyy pentujen kanssa.

Näytin Minnalle Alpin kulmahampaiden hammaskiveä ja Minna yritti irroittaa sitä. Alpi makasi kiltisti kyljellään ja antoi puhdistaa hampaitaan, mutta hammaskiveä oli liikaa. Varasin sitten ajan eläinlääkärille hammaskiven poistoon ja se on ensi viikolla. Miun pitää ottaa nyt myös itseäni niskasta kiinni ja alkaa pestä Alpin hampaita. Harjoiteltiin sitä myös jo viikonloppuna ja se sujui ihan mukavasti. Alpi höpsyläinen vain liprutteli kielellään ja antoi pestä hampaitaan sellaisella sormihammasharjalla. On se vaan kiltti koira.

Tänään käytiin pitkästä aikaa Lykyllä pimeälenkillä Riitan ja Sisun kanssa. Oltiin vasta lähdetty matkaan kun edessä näkyi kiiluvan jotain. Otettiin koirat kiinni ja kuljettiin lähemmäksi. Noh, siinä oli iso joukko varusmiehiä. Koiria ihmetytti ja meitä myös ja kun kysyttiin lupaa ohitukseen, saatiin marssia koko joukon läpi. Koirat vapaaksi ja lenkki jatkui. Oli kyllä jännittävää ja yksin en kyllä tuonne uskaltaisi tuossa pimeydessä. Kierrettiin lenkki ja varusmiehet olivat edelleen samassa paikassa ja sama joukon läpikulkeminen toistui. Hihih, oli jännää! Alpilla ja Sisulla oli kyllä mukavaa yhdessä ja Alpi on ollut nyt hirmuisen nälkäinen. Kävi monta kertaa kertomassa, että nappularuoka ei nyt oikein riitä. Olen miettinyt taas myös runsasenergisemmän ruoan ostamista, mutta ainakaan acana-merkkisenä se ei sopinut Alpille. Olemme käyneet niin paljon nyt metsälenkeillä, että Alpilla on hillittömän suuret pakaralihakset.

Patikointia ja evästelyä Kolilla

Olin jo ehdotellut aiemminkin Mikolle patikointireissua Kolille ja nyt sitten syysloman alkajaisiksi se toteutui. Meidän lisäksi mukaan lähtivät Matti ja Maija, joiden luokse menimme lauantaiaamuna aamupalalle ja miettimään päivän suunnitelmaa niin patikointireitin kuin eväidenkin suhteen.

Olin varautunut kylmään päivään, mutta miulla oli päällä aivan liikaa vaatetta ja jouduin riisumaan sitä välillä. Onneksi olin suosinut kerrospukeutumista ja liikoja vaatteita saikin sitten pistää päälle pysähtyessä ruokailutauolle. Oli ihanan kirkas syyssää ja liikkeellä oli paljon ulkoilijoita.

Kävimme ensin autolla Pirunkirkolla ja Alpi oli valtavan reipas ja rohkea koirapoika. Jyrkkää rinnettä alas vei jyrkkääkin jyrkemmät puuportaat, mutta pienen empimisen jälkeen Alpi lähti varovasti kulkemaan niitä alaspäin. Kolin Pirunkirkko on Z-kirjaimen mallinen 34 metriä pitkä ja 1-7 metriä korkea rakoluola. Alpi tuli rakoluolaankin varsin reippaasti ja kiipeili siellä samojen kivien yli kuin mekin. 

Tuosta mentiin sisälle Pirunkirkon rakoluolaan.

Maisemat olivat huikeat. Kävelimme vajaan 10 km Mäkrävaaran reittiä vaihtelevissa maastoissa kivuten ylös ja alas Kolin rinteitä sekä kuljimme kapeita ja jyrkkiä portaitakin. Ruokahetken vietimme Ikolanaholla tehden trangiassa hernekeittoa ja paistaen nuotiolla makkaraa ja keittäen nokipannukahvia. Lisäksi eväinä oli karjalanpiirakoita, pullaa, hedelmiä ja suklaata. Alpi sai myös syödä makkaraa ja oli kovin onnellinen siitä. Ruokatauko on kyllä patikoinnin ja retkeilyn kohokohta. Omaa kulkemista haastavissa maastoissa helpotti se, että Alpi oli kiinni vyötäröllä juoksuvyössä ja joustohihnassa ja tietysti hänellä oli omat valjaat päällä. Välillä Alpi oli miun vyötäröllä kiinni ja välillä Mikon. Kummasti sillä riitti intoa vetämiseen asti koko patikoinnin ajan. 

Vastaan tuli useampiakin koiria ja ohitukset sujuivat hyvin. Suurin osa vastaan tulleista ihmisistä hymyili myös Alpille ja Alpin hösellykselle. Riistanhajujakin tuntui riittävän. Kallioilla kiipeily ei pelottanut Alpia ollenkaan, pikemminkin oma olo tuntui pelkurimaiselta. Alpi reipasteli rohkeasti vaikka minne. Kuljimme vielä lopuksi pienen matkan kabiinihissillä ja se jännitti vähän Alpia ja Alpi hyppäsi miun syliin istumaan. 

Illalla jatkoimme vielä iltaa saunomalla ja syömällä vähän erilaisia juustoja keksien kanssa. Alpilla oli tässä vaiheessa mehut loppu ja hän vain nukkui kerällä tuhahdellen välillä raskaasti.

Iskä-koiranhoitaja oli käynyt eilen paloittelemassa hirven vasan ja Alpi sai taas luita. Hyvältä ne maistuivatkin kun Alpi sai jo maistella vähän. Tänään kävimme päivälenkillä porukoilla keskustassa ja Alpi oli matkalla vähän sitä mieltä, että ei kyllä huvittaisi ja jaksaisi kävellä. Pienet juoksuaskeleet ja jutut mummin ja ukin luo menosta virkistivät sen verran, että loppumatka sujui reippaasti. Ilmeisesti eilinen oli tosiaan melkoisen raskas päivä Alpi-herralle. 

Olen kyllä huomannut, että Alpin takapään lihaksisto on vain vahvistunut viime aikoina. Olemme käyneet toki paljon lenkkeilemässä metsässä kolmestaan, joten se johtuu varmaan vapaana juoksentelusta ja springeri-loikista. 

Nyt Alpi saa nukkua ja mie voin perehtyä vähän siihen, miten saan huomenna ostettua liput Real Madridin jalkapallo-otteluun. Torstaina suuntaamme nimittäin Espanjan lämpöön ja lauantaina mennään katsomaan jalkapallo-ottelua.

Alpi-koira sairasti, häntä hellikäämme

Viime aikoina meillä on ollut mukavia ulkoilureissuja syyssäässä Mikon ja Alpin kanssa. Olemme käyneet mm. Kolvananuurossa, Selkiellä, Uskalissa, Kontiolahdella ja tietysti meijän mökillä. Alpille on alkanut maistua ruoka paremmin, hän on saanut massaa ja lihakset ovat kasvaneet. Olemme myös treenanneet tottelevaisuutta. Vielä on kyllä paljon tekemistä sen suhteen.

Eilen tapahtui jotain kauheaa. En ole nähnyt Alpia koskaan niin huonossa kunnossa. Tulin töistä kotiin ja vastassa oli aivan normaali höseltäjä. Mikko sanoi, että Alpi oli kyllä piereskelyt hirveitä hajupommeja koko päivän, mutta muuten käyttäytynyt ihan normaalisti. Noh, aloitimme tehdä siinä sitten lasagnea ja Alpi meni pöydän ja tuolin alle tarkkailemaan tilannetta. Yhtäkkiä hän alkoi oksentaa ja oksensi lopulta yhteensä 7 kertaa vähän eri puolille asuntoa. Onneksi oksennukset tulivat lattialle kun olimme valmiina siirtämään oksettavaa koiraa. Olin jo tosi huolissani, koska viimeinen oksennus oli punertava. Käytiin kävelemässä korttelin ympäri ulkona ja Alpi teki osin normaalit, osin löysähköt haisevat kakat. Alpi oli todella huonon näköinen, yläluomet ja pää roikkuivat ja katse oli kärsivä. Tuntui, että hän ei halua oikein maata eikä seistä, hengitys oli raskasta ja sydän sykki normaalia hitaammin. Menin lattialle istumaan ja Alpi työnsi takapäänsä miun syliin, istui siinä ihan kiinni painautuneena minuun. Silittelin Alpia ja hän oli kyllä tosi surkeana. Häntä ei heilahdellut eikä Alpi halunnut edes nuolla lasagnelautasta eikä häntä kiinnostanut lattialle tippuneet ruoatkaan. Mikko toi Alpille vesikupin kuonon eteen ja huokasin helpotuksesta kun Alpi joi vähän. Lopulta menin istumaan Alpin pedille ja Alpi tuli nukkumaan miun syliin ja nukkuikin siinä useamman tunnin. Päästin potilaan sohvallekin nukkumaan syliini. Katsoin valmiiksi päivystävän eläinlääkärinkin numeron, jos tulisi kiireellinen tarve. Tarkkailin tilannetta ja Alpi nukkui sylissäni. Lopulta useamman tunnin päästä tilanne alkoi korjaantua ja Alpi virkistyi. En antanut illalla mitään ruokaa, mutta onneksi Alpi joi vähän.

Tänään olen antanut varovasti Alpille ruokaa ja hän on ollut oma itsensä. Olemme pitäneet tänään lepopäivää ja jättäneet lenkit vähemmälle. Alpin lenkkeilyn sijaan teimme sitten suursiivouksen. Nyt on ihanaa kun matot ovat niin raikkaat ja muutenkin kodissa tuoksuu puhtaalle. Alpi seuraili touhukkaana siivousta ja yritti auttaa tapansa mukaan. Ihanaa nähdä oma rakas höseltäjä eilisen jälkeen kun suunnilleen luulin, että nyt se kuolee miun syliin ja on syönyt jotain myrkkyä.

Loma lähenee. Enää kolme päivää töitä erottaa miut lomasta. Kyllä tässä jo onkin loman tarpeessa. Joen kaupunkiin alkaa tulla vähitellen jo talvikin. Tänään oli nollakeli ja kävin ostamassa uuden talvitakin. Espanjan sää vaikuttaa tällä hetkellä ainakin lupaavalta ensi viikolle. Aurinkorasva taitaa tulla tarpeeseen.