Koiramalli Alpi ja uusi asumus

Tänään meidän aamumme alkoi taas juoksulenkillä, niin kuin alkaa olla lähes tapana. Eräs vanhempi mieshenkilö on tullut samassa kohdassa vastaan jo useampana aamuna. Pitäisiköhän alkaa jo moikata lenkkituttua?! Vai onkohan tämä jo outoa kun lenkkeilen yhtä aikaisin kuin vanhukset. Päivä Alpilla meni aika pitkälti nukkuessa. 

Iltapäivällä lähdimme Niittylahteen näyttelykoulutukseen. Huomenna meillä on taas luvassa näyttelykoulutusta PoKS:n hallilla. Nyt pitää treenailla, koska näyttelyt lähenevät kovaa vauhtia. Alpi on, miten sen nyt kauniisti muotoilisi, varsin energinen hössöttäjä kun paikalla on muita koiria. Se on kuitenkin Alpille työtä ja silloin ei käydä haistelemassa muita koiria, vaikka kuinka tekisi mieli leikkimään ja nuuhkimaan. Tälläkin kertaa kesti melkein koulutuksen loppuun (eli tunnin) kunnes Alpi alkoi hieman rauhoittua, kulkea hihnassa nätisti ja malttaa seisoa, ylipäätänsä keskittyä omaan juttuun ja kuunnella minua. 

Note to self: lenkitä Alpi aamulla kunnolla ja mene ajoissa näyttelypaikalle.

Illalla oli muutakin pikkujännää luvassa. Alpi sai testattavakseen toisen manttelin ja näyttelyhäkki saapui taloon. Häkki ei ole yhtään liian iso tai pieni, vaan juuri sopiva. Paitsi jos Alpi päättää tuosta kasvaa...toivotaan, että ei kasva. Ainahan sen saa varmasti myytyä, jos on tarvetta isommalle häkille. Säätila on jotenkin todella painostava, vielä tähän aikaan on kodissamme kuumaa ja ikkunat ja ovi ovat vielä auki. Alpikin läähättää tuolla unissaan.

Seuraavaksi sitten kuvia mantteli päällä ja ilman manttelia sekä tutkimusmatkaa häkkiin ja takaisin.

 

 

 

 

Koiramalli Alpi

Aamulla kävimme Alpin kanssa taas juoksemassa. Luulen, että tällä kertaa Sports Tracker sai kutakuinkin sellaisen matkan mitattua, jonka arvelinkin lenkkimme olleen. Vaikka lähdimme jo puoli seitsemältä, tällä kertaa oli myös paljon muita lenkkeilijöitä. Ihmisillä taitaa olla lomat loppuneet ja arki astunut kuvioihin. 

Tänään mie kaasuttelin toyotalla (eli ompelukoneellani) ja ompelin Alpille kaksi näyttelymanttelia. Ensimmäistä ommellessa Alpi oli koiraportin takana, mutta koska hän oli niin rauhallinen, ajattelin tehdä testin ja aukaista portin toista ommellessani. Noh, Alpi oli kyllä vähän kiinnostunut miun ompelusta, mutta uni vei voiton ja hän nukahti lattialle lähelle ruokapöytää, jonka ääressä mie ompelin. Alpi on rauhoittunut siis aivan älyttömästi pahimmista pentuajoistaan. 

En sentään vielä rupeaisi leikkaamaan kankaita Alpi vieressäni, mutta ompelu sujuu näköjään hyvin. Ompelukoneeseenkin mie oon totuttanut Alpia systemaattisesti aivan alusta lähtien. Alussa ihan pienenä Alpi hyppi koiraporttia äsken ja uikutti ja itki ja oli ihan vauhko. Tämän hetkisessä tilanteessa Alpi makaa lattialla ja katselee ompelua hiljaa tai nukkuu. Vau, mikä koira!

Manttelit tulivat valmiiksi ainakin melkein. Toinen on täysin valmis ja toisesta puuttuu kaksi nappia. Alpi sai siis poseerata ensimmäisenä valmistunut feikki-burberry päällänsä. Ensimmäiset kuvat ovatkin sellaisia, että "mikä miun päällä on, saisiko sen jotenkin pois". Toisesta manttelista tulee kuvia myöhemmin ja toivottavasti vähän parempia kuvia.

Tässä vielä kuvia Alpin uudesta trimmatusta lookista lähinnä pään ja kaulan osalta. Ei näytä enää joulupukilta. Pitäisi olla joku kuvaaja, että saisin otettua seisotuskuvia. Itse en valitettavasti pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Alpin pakastin

Tähän on siis tultu, Alpi sai tänään oman pakastimen. Mie myös tingin kovasti ja sainkin alennusta. Kyllä noissa kodinkoneiden hinnoissa on paljon ilmaa. Tai no ehkä mie aion tehdä niin, että jääkaapin alla olevasta pakastimesta tulee Alpin pakastin ja tämä uusi pieni kaappipakastin on sitten miun marjoja ja ruokia varten. Päivittäisessä käytössä on ehkä helpompaa, että Alpin ruuat ovat lähempänä ja helpommin saatavilla. 

Taidan jo hieman kärsiä tilanahtaudesta täällä kodissani, mutta niin vain pakastin löysi paikkansa olohuoneen nurkasta nojatuolin takaa. Eihän se missään tapauksessa kaunis näky ole tai mikään ihanainen sisustuselementti, mutta käytäntö on sanellut tämän tilanteen. Vaikka kuinka yritin olla ostamatta pakastinta, niin totesin, että Elina-marjahamsterin marjat ja muut ruuat eivät mahdu Alpin pöperöiden kanssa samaan pakastimeen. Jostain olisi siis pitänyt tinkiä ja marjoista en halunnut tinkiä. Siispä oli hankittava lisää tilaa. Olohuoneessa myös rahi siirtyi vähän matkaa ikkunaan päin ja nyt on hieman tilavampaa.

Pakastinkauppojen jälkeen lähdimme mökille marjastamaan. Alpi ui myös taas innokkaasti ja kun silmä vältti, kaivoi muutaman kuopan pihamaalle. Rantavedessäkin oli Alpin mielestä kiva kaivaa hienoa hiekkaa. Marjasaalista tuli ja tällä kertaa Alpi söi mustikoita suoraan pensaasta. Nyt olivat myös naapurit paikalla, mutta Alpi sai silti olla pihassa vapaana. Naapurit grillasivat ja se tuoksu meinasi houkutella Alpia sinne päin, mutta kilttinä koirana ei lähtenyt vierailulle naapuripihaan. 

Mökillä Alpi ei meinannut malttaa rauhoittua hetkeksikään ja välillä meni sellaista rallia ympäri pihaa, että kaarteissa meni lähes kyljellään. Kotona onkin turvallista levätä ja nukkua pidemmän kaavan mukaan. Huomenna meillä taitaakin olla taas juoksulenkki. Tämän aamun annoin Alpin levätä kun eilinen päivä oli niin rankka.

Kuvaa Alpista trimmauksen jälkeen en ole saanut vieläkään otettua. Jospa huomenna...

Pikapäivitys kun en unta saa

Tämä päivä on ollut niin touhukas, että mie taidan käydä ihan kierroksilla eikä väsytä yhtään, vaikka on kohta kello 24. Alpi sen sijaan vetelee unia tuossa lähellä lattialla väsyneenä.

Noh, aamun pienen juoksulenkkiepisodin jälkeen mie paistoin marjapiirakkaa, kun on tosiaan tullut niitä marjoja kerättyä marjastajakaveri-Alpin kanssa. Menin viemään piirakkaa vanhemmilleni ja Alpin pettymykseksi ne eivät olleet kotona. Alpi etsi taas joka huoneesta ja voi sitä pettynyttä ilmettä kun mummi ja ukki eivät olleet kotona. Siinä sitten keräilin piharatamoita pihalta ja kiersimme muutaman korttelin ympäri.

Noh, sitten tultiin kotiin, Alpi kotiin sisälle ja mie aloitin puunata autoa sisältä. Imuri pihalle ja vettä sankoon. Siinä puhdistui auto hienosti. Kyllä ne naisetkin vaan osaa nämä jutut! Meinasin vielä lakaista katuharjalla autokatospaikaltani pulunpaskat ja muut roskat pois, kun talonhuolto ei ole sitä tehnyt. Noh, niin pitkälle en sitten kuitenkaan kerennyt, jääköön toiselle päivälle. 

Alpin Minna-kasvattaja nimittäin soitti ja seuraavaksi oli luvassa Alpin trimmausta. Melkein pari tuntia siinä sitten hurahti ja joulupukki-Alpi näyttää vähemmän joulupukilta. Karvaa lähti melkoinen kasa ja Alpia ei meinaa tunnistaa enää samaksi koiraksi. Yritän huomenna ottaa tänne kuvan uudesta lookista. Alpi oli kyllä yllättävän rauhallinen koko trimmauksen ajan, jotain kasvua tapahtunut siis edelliskertaan verrattuna. Ainoa, jossa vastustelua tuli, oli korvien ajelu koneella. Sitä ei sitten tehty, vaan karvat leikattiin saksilla. Kiitos trimmaajalle, nyt on niin tyylikästä poikaa, että! Kyllä kelpaa mennä juoksemaan kehään parin viikon päästä. ;) 

Täytyy vaan vielä kerran tai taas kerran todeta, että Alpilla on melkoisen paksu tuo turkki. Vielä kun huomenna surautan koneella manttelin, niin eiköhän saada turkki kuosiin näyttelydebyyttiä varten.

Trimmauksen jälkeen lähdettiin yhdessä (koirat ja omistajat) Jaamalle. Sen jälkeen Alpin mahanalus oli pihkassa ja pienissä oksissa. Revin niitä irti jo ulkona, mutta kotona odotti pesu. Alpi ei olisi meinannut jaksaa enää pesua, mutta pakkohan se oli. Sen verran tahmea masu oli. Sitten vielä ruokaa nälkäiselle koiralle ja unta.
 

Aikainen aamulenkki

Eilisillan juoksulenkin jälkeen miulla oli niin euforinen fiilis, että tuntui kuin leijuisin ilmassa. Juoksu kulki siis tosi hyvin lopulta, vaikka alkumatkasta mietin, miten oikein jaksan lenkin loppuun. Loppumatkasta vetäisin sitten kovempaa kun kerta kulki niin hyvin. :) Illalla tein kunnon venyttelyt ja päätin siis laittaa aamulla kellon soimaan puoli seitsemäksi, että kerkeäisimme lenkille ennen päivän kuumuutta.

Aamulla siis heti ylös kellon soitua, lenkkivaatteet päälle ja menoksi. Oli sopivan lämmintä, noin +15 astetta ja ihanan rauhallista. Aurinko paistoi kirkkaasti ja juoksu tuntui kevyeltä. Olin jo edellisenä iltana päättänyt, että käymme juoksemassa pidemmän lenkin aamulla. Olemme käyneet kävellen tutustumassa uusiin reitteihin ja tiesin siis hyvän ja pidemmän reitin kuin tavallinen juoksureittimme. En edelleenkään oikein luota Sports Trackeriin. Epäilen sen antavan pidemmän matkan, kuin mitä todellisuudessa kuljemme. Noh, saa siitä ainakin kokonaisajan ja jotain suuntaa.

Yhtäkkiä lenkillä katsoin hieman kauhuissani, että itsensäpaljastelijoita. Noh, ilmeisesti eivät olleet vaan olivat kai puuhanneet lenkkipolun varressa jotain muuta...Koska vaihtoehtoja ei ollut, meidän oli juostava Alpin kanssa vierestä ohi. En jäänyt paljon perääni katselemaan ja kovensin vaistomaisesti vauhtia. Kaikenlaiseen sitä voi siis törmätä sunnuntaiaamuna vähän jälkeen kello seitsemän. 

Juoksu kulki siis tänäkin aamuna aivan loistavasti ja jaksoin hienosti pidemmänkin lenkin. Alpikin jaksoi hienosti. Olen tosiaan löytänyt juoksun riemun, kiitos aina innokkaan juoksuseurani Alpin. Alpi näkee tuossa unta varmasti juoksemisesta, kun jalat hytkyvät, silmät liikkuvat ja kuono värisee.

Minä ja Alpi

Kiitos Ilonalle kuvan ottamisesta. Se meinasikin olla hieman haastavaa, koska kuvassa oli kaksi liikkuvaa osasta eli mie ja Alpi.

Aamukävelyllä Penttilänrannassa

 

 

 

 

 

 

 

 

Kävimme tänään aamukävelyllä Penttilänrannassa ja löysimme uusia reittejä. Kuvat ovat kännykällä otettuja tilannekuvia ja siksi hieman epätarkkoja.

Eilen perjantaina kävimme taas keräämässä mustikoita ja vadelmia mökiltä. Olimme kahdestaan ja hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa. Meidän mökkijärvellä ei saa ajaa moottoriveneillä, koska se on pohjavesialuetta. Sen vuoksi siellä vallitseekin yleensä ihana rauha. Naapurissakaan ei ollut ketään paikalla, joten mistään ei kuulunut ihmisten ääniä. Oli ihana kuunnella tuulen huminaa puissa ja lintujen laulua. Alpi nautti pihalla juoksentelusta, kävi välillä polskimassa vedessä ja sitten taas piehtaroimassa miun jaloissa. Kolmen tunnin juoksentelun jälkeen uni maittoi kotona.