Taas meni yksi viikonloppu ohi että hujahti. Alpilla oli koiraseuraa ja miullakin juttuseuraa. Tein töitä ja opiskelin. Sain palautettua muutaman tehtävän ja askel kerrallaan mennään eteenpäin. Hain taas muutamaa työpaikkaa ja suunnittelen Helsingin reissua vajaan parin viikon päähän.
Tänään mie kävin ensin kunnolla hikiliikkumassa islolla, sitten kotiin, Alpi mukaan ja lenkille. Oli tarkoitus vaan kävellä, mutta jalat alkoivat viedä, vauhti koveni ja huomasin juoksevani. Alpi oli vähän ihmeissään ja miulla taas liikaa päällä. Mutta jos jalat vievät, niiden pitää antaa viedä! Nyt on loistofiilis ja energiaa taas vaikka muille jakaa!
Elina ja Alpi
maanantai 24. maaliskuuta 2014
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Karvanlähtöaika
Uskomatonta, miten paljon karvaa tuosta yhdestä kuonolaisesta voi lähteä. Karvaa lähtee tosiaan enemmän kuin vuosi sitten. Imuri on ahkerassa käytössä, mutta silti niitä karvoja tulee mm. syötyä ja niitä pyörii pallona lattialla. Omat vaatteet ovat myös karvojen kuorruttamat ja entäs miun musta sohva. Se se vasta on kammottavan näköinen. Noh, onneksi tämä aika ei kestä pitkään.
Tänäkin aamuna Alpi herätti miut kuudelta. Komensin sen kuitenkin takaisin unille, nukahdin vielä itsekin ja aamulenkille lähdimme lopulta seitsemältä. Otin sitten muutaman kuvan Alpista. Se on aamupäivisin kovin uninen ja nukkuu milloin missäkin nurkassa.
Tänäkin aamuna Alpi herätti miut kuudelta. Komensin sen kuitenkin takaisin unille, nukahdin vielä itsekin ja aamulenkille lähdimme lopulta seitsemältä. Otin sitten muutaman kuvan Alpista. Se on aamupäivisin kovin uninen ja nukkuu milloin missäkin nurkassa.
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Arkirytmi
Olemme päässeet Alpin kanssa taas arkirytmiin, joka seuraa näköjään viikonlopuillekin. Sisäinen kello herättää meidät molemmat klo 6.00, niin kuin herätyskello herättäisi meidät arkiaamuisin. Useinkaan ei kello ennätä edes soida kun mie havahdun tai sitten Alpi tulee tökkäämään kuonolla aamuherätykseksi. Tänäkin lauantaiaamuna heräsimme siis klo 6.00 ja lähdimme reippaasti lenkille.
Joen kaupunki oli tänä aamuna niin kovin kaunis ja miulle iski hirveä haikeus päälle ja kyyneleet tulvivat silmiini. Ehkä jo kolmen kuukauden päästä asun muualla. Tämä kaupunki on miulle niin kovin rakas, mutta elämässä pitää mennä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja. Eikä tällä kaupungilla taida olla miulle hirveästi tarjottavaa enää. Kun töitä ei ole, on lähdettävä.
Uusi ruoka tuntuu maistuvan Alpille hyvin. Vanhaa on vielä vähän jäljellä, joten sekoituksella mennään. Mie en tosiaan ole juuri lukenut ruokasäkkien annosteluohjeita, vaan antanut Alpille aina ruokaa sen mukaan, kun se on syönyt ja miusta on tuntunut tarpeelliselta. Joskus katsoin sitä edellisen ruoan annosteluohjetta ja tajusin antavani aika paljonkin enemmän ruokaa ja silti tuo on noin hoikka. Joten miun omilla ohjeilla mennään vastaisuudessakin. Ja välillä sitten raakaruokaa vaihtelun vuoksi.
Ollaan sovittu tälle päivälle koiratreffit Milo-koiran ja Hetan kanssa. Saa nähdä, miten sujuu hihnalenkkeily yhdessä ja ehkä koirapojat pääsevät leikkimään vapaanakin.
Mie kävin eilen treenaamassa ensimmäistä kertaa käsileikkauksen jälkeen ja sen suhteen fiilis on loistava! Ehkä kaikki toivo ei ole vielä menetetty, vaan on olemassa monenlaisia liikkeitä, mitä mie voin vielä tehdä. Jes! Sain hyviä vinkkejä siihen, mitä tehdä punnerrusten sijasta ja minkälaisia liikkeitä voin tehdä ilman, että ranne taittuu. Kahvakuula on tosin ehdottomasti kiellettyjen asioiden listalla. Käsipainot sen sijaan eivät ole! Ehkä olisi hyvä käydä ostamassa myös joku rannetuki. Siinä on toisaalta puolensa ja puolensa, ilman rannetukea ranteen lihakset vahvistuisivat kyllä paremmin, tuki taas pitäisi ranteen oikeassa asennossa. Sain myös vinkin varata ajan työfysioterapeutille, joka antaisi sitten vinkkejä siitä, miten vahvistaa ranteen lihaksistoa ja toisaalta, miten pystyisi olemaan kuormittamatta sitä liikaa töissä.
Joen kaupunki oli tänä aamuna niin kovin kaunis ja miulle iski hirveä haikeus päälle ja kyyneleet tulvivat silmiini. Ehkä jo kolmen kuukauden päästä asun muualla. Tämä kaupunki on miulle niin kovin rakas, mutta elämässä pitää mennä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja. Eikä tällä kaupungilla taida olla miulle hirveästi tarjottavaa enää. Kun töitä ei ole, on lähdettävä.
Uusi ruoka tuntuu maistuvan Alpille hyvin. Vanhaa on vielä vähän jäljellä, joten sekoituksella mennään. Mie en tosiaan ole juuri lukenut ruokasäkkien annosteluohjeita, vaan antanut Alpille aina ruokaa sen mukaan, kun se on syönyt ja miusta on tuntunut tarpeelliselta. Joskus katsoin sitä edellisen ruoan annosteluohjetta ja tajusin antavani aika paljonkin enemmän ruokaa ja silti tuo on noin hoikka. Joten miun omilla ohjeilla mennään vastaisuudessakin. Ja välillä sitten raakaruokaa vaihtelun vuoksi.
Ollaan sovittu tälle päivälle koiratreffit Milo-koiran ja Hetan kanssa. Saa nähdä, miten sujuu hihnalenkkeily yhdessä ja ehkä koirapojat pääsevät leikkimään vapaanakin.
Mie kävin eilen treenaamassa ensimmäistä kertaa käsileikkauksen jälkeen ja sen suhteen fiilis on loistava! Ehkä kaikki toivo ei ole vielä menetetty, vaan on olemassa monenlaisia liikkeitä, mitä mie voin vielä tehdä. Jes! Sain hyviä vinkkejä siihen, mitä tehdä punnerrusten sijasta ja minkälaisia liikkeitä voin tehdä ilman, että ranne taittuu. Kahvakuula on tosin ehdottomasti kiellettyjen asioiden listalla. Käsipainot sen sijaan eivät ole! Ehkä olisi hyvä käydä ostamassa myös joku rannetuki. Siinä on toisaalta puolensa ja puolensa, ilman rannetukea ranteen lihakset vahvistuisivat kyllä paremmin, tuki taas pitäisi ranteen oikeassa asennossa. Sain myös vinkin varata ajan työfysioterapeutille, joka antaisi sitten vinkkejä siitä, miten vahvistaa ranteen lihaksistoa ja toisaalta, miten pystyisi olemaan kuormittamatta sitä liikaa töissä.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Koirakouluilua pitkästä aikaa
Huoh, nyt mie huokaisen ja hengähdän hetken. Töistä suoraan ajoin viemään auton katsastukseen, sit yliopistolle syömään ja kauppaan ruokaa ostamaan. Sitten kotiin, Alpi pikapissille ja opiskeluhommiin. Sitten meidän oli aika suunnata lenkille ja koirakouluilemaan!
Oltiin tosiaan käyty edellisen kerran koirakoulussa joulukuussa ja se kyllä näkyi. Alpi oli hajujen perässä ja sain tehdä suunnilleen sirkustemppuja ja käyttää koko äänialaani ja nameja kiinnittääkseni Alpin huomion minuun. Kenttä oli järkyttävän liukas, joten haasteita riitti myös omassa pystyssä pysymisessä. Mutta oli siinä tunnissa onnistumisenkin hetkiä ja se loi miulle ainakin uskoa tulevaan. Juttelin muutaman muun kanssa ja samanlaisia haasteita heilläkin riitti koiriensa kanssa kuin miulla. Alpilla on korvat koristeena...
Alpilla taisi saada pitkästä aikaa varsin mielekästä ja väsyttävää tekemistä koirakoulussa, koska en muista, milloin sille olisi viimeksi maistunut kuivaruoka noin hyvin. Alpi suorastaan ahmi! Ja sen jälkeen se vauhkoili vielä ympäri asuntoa. Energiaa Alpilla kyllä riittää ja spanielinrakkautta, mitä hän haluaisi jakaa kaikille.
Mie kävin tosiaan ostamassa nyt 15kg:n säkin ProBooster -merkkistä kana-riisi kuivaruokaa Sohvin Valinnasta. Kaupan päälle sain vielä säilytysastian ruoalle. Olen nyt vähitellen lisännyt tuota uutta ruokaa Alpin vanhan ruoan sekaan ja hyvin tuo on alkanut maistua. Pitää nyt tarkkailla tilannetta, sekä maistuvuutta että jätöksiä. Tuota ruokaa tarvitsee antaa vähemmän sen takia kun siinä on niin paljon lihaa ja myös jätösten määrän pitäisi vähentyä. Hintakin on ihan kohtuullinen.
Oltiin tosiaan käyty edellisen kerran koirakoulussa joulukuussa ja se kyllä näkyi. Alpi oli hajujen perässä ja sain tehdä suunnilleen sirkustemppuja ja käyttää koko äänialaani ja nameja kiinnittääkseni Alpin huomion minuun. Kenttä oli järkyttävän liukas, joten haasteita riitti myös omassa pystyssä pysymisessä. Mutta oli siinä tunnissa onnistumisenkin hetkiä ja se loi miulle ainakin uskoa tulevaan. Juttelin muutaman muun kanssa ja samanlaisia haasteita heilläkin riitti koiriensa kanssa kuin miulla. Alpilla on korvat koristeena...
Alpilla taisi saada pitkästä aikaa varsin mielekästä ja väsyttävää tekemistä koirakoulussa, koska en muista, milloin sille olisi viimeksi maistunut kuivaruoka noin hyvin. Alpi suorastaan ahmi! Ja sen jälkeen se vauhkoili vielä ympäri asuntoa. Energiaa Alpilla kyllä riittää ja spanielinrakkautta, mitä hän haluaisi jakaa kaikille.
Mie kävin tosiaan ostamassa nyt 15kg:n säkin ProBooster -merkkistä kana-riisi kuivaruokaa Sohvin Valinnasta. Kaupan päälle sain vielä säilytysastian ruoalle. Olen nyt vähitellen lisännyt tuota uutta ruokaa Alpin vanhan ruoan sekaan ja hyvin tuo on alkanut maistua. Pitää nyt tarkkailla tilannetta, sekä maistuvuutta että jätöksiä. Tuota ruokaa tarvitsee antaa vähemmän sen takia kun siinä on niin paljon lihaa ja myös jätösten määrän pitäisi vähentyä. Hintakin on ihan kohtuullinen.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Trimmaajaa etsitään!
Alpi on nyt taas trimmattu ja näyttää niin siistiltä pojalta, et vau! Jos joku tietää hyvän walesinspringerspanielin trimmaajan täällä meidän kotiseudulla, niin voisi laittaa miulle viestiä.
Miusta itsestä ei tule olemaan koskaan trimmaajaksi Alpille, vaikka siitäkin haaveilin vielä tammikuun alussa. Sen jälkeen onkin tullut melkoisia iskuja vasten kasvoja, jotka ovat horjuttaneet montaakin asiaa miun elämässä. Miun käsi ei siis kestä sitä trimmaamisesta tulevaa rasitusta. Nytkin huomaan, kun olen ollut töissä ja naputellut tietokonetta myös opiskelujen takia ihan urakalla, että ranne ja peukalo ovat selkeästi rasittuneet ja kaipaisivat lepoa. Onneksi ne eivät kuitenkaan ole niin kipeitä, että pitäisi syödä särkylääkkeitä. Täällä siis kärvistellään monenlaisten tuntemusten kanssa...
Alpi on ollut vauhkopää, voi hyvä luoja sentään! Energiaa sillä riittää kyllä kuin pienessä kylässä. Alpin pitäisi päästä juoksemaan jonnekin vapaana, mutta nyt ei olla viime aikoina päästy oikein minnekään. Ollaan lenkkeilty hihnassa ahkerasti ja miun silmät ovat olleet täynnä hiekkaa. Kevään merkit katosivat ja pakkanen valtasi taas Joen kaupungin kera kylmän tuulen, joka pöllyttää hiekoitushiekkaa. Voi, ollapa nyt jossain etelämmässä.
Kun katson kalenteria, huomaan, miten kiireinen kevät miulle on tulossa. Kiitos sairausloman, nyt mennään sellaista tappotahtia kevät eli nämä 11 viikkoa ennen kesälomaa, että huh huh! No, pienen paineen alla mie olenkin parhaimmillani. Alpillakin on tulossa näyttely parin viikon päästä ja seuraavat sitten näillä näkymin toukokuussa. Pitäisi tutkia niitä mejä-juttujakin, mutta missähän välissä olisi aikaa niihin! Kysyn vaan. Miten mie olen taas onnistunut järkkäilemään elämäni näin kiireiseksi?! No, ei auta, jos meinaa tulevaisuudessakin saada töitä. Pitää opiskella ja kehittää itseään. Se ei tosin koskaan mene hukkaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, itseensä sijoittamista.
Miusta itsestä ei tule olemaan koskaan trimmaajaksi Alpille, vaikka siitäkin haaveilin vielä tammikuun alussa. Sen jälkeen onkin tullut melkoisia iskuja vasten kasvoja, jotka ovat horjuttaneet montaakin asiaa miun elämässä. Miun käsi ei siis kestä sitä trimmaamisesta tulevaa rasitusta. Nytkin huomaan, kun olen ollut töissä ja naputellut tietokonetta myös opiskelujen takia ihan urakalla, että ranne ja peukalo ovat selkeästi rasittuneet ja kaipaisivat lepoa. Onneksi ne eivät kuitenkaan ole niin kipeitä, että pitäisi syödä särkylääkkeitä. Täällä siis kärvistellään monenlaisten tuntemusten kanssa...
Alpi on ollut vauhkopää, voi hyvä luoja sentään! Energiaa sillä riittää kyllä kuin pienessä kylässä. Alpin pitäisi päästä juoksemaan jonnekin vapaana, mutta nyt ei olla viime aikoina päästy oikein minnekään. Ollaan lenkkeilty hihnassa ahkerasti ja miun silmät ovat olleet täynnä hiekkaa. Kevään merkit katosivat ja pakkanen valtasi taas Joen kaupungin kera kylmän tuulen, joka pöllyttää hiekoitushiekkaa. Voi, ollapa nyt jossain etelämmässä.
Kun katson kalenteria, huomaan, miten kiireinen kevät miulle on tulossa. Kiitos sairausloman, nyt mennään sellaista tappotahtia kevät eli nämä 11 viikkoa ennen kesälomaa, että huh huh! No, pienen paineen alla mie olenkin parhaimmillani. Alpillakin on tulossa näyttely parin viikon päästä ja seuraavat sitten näillä näkymin toukokuussa. Pitäisi tutkia niitä mejä-juttujakin, mutta missähän välissä olisi aikaa niihin! Kysyn vaan. Miten mie olen taas onnistunut järkkäilemään elämäni näin kiireiseksi?! No, ei auta, jos meinaa tulevaisuudessakin saada töitä. Pitää opiskella ja kehittää itseään. Se ei tosin koskaan mene hukkaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, itseensä sijoittamista.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Ollaan varsin suosittuja!
Miun hömppävuodatusblogia on käyty tähän mennessä katsomassa yli 15 000 kertaa reilun vuoden aikana! Uskomatonta! Kiitos teille, että jaksatte lukea!
Tietysti pääasiassa kirjoitan tätä itseäni varten, mutta tätä kautta myös miut tuntevat saavat tietää, mitä miulle ja Alpille kuuluu ja näkevät kuvia. Sikäli mikäli saan niitä kuvia otettua ja tänne laitettua. Viime aikoina on ollut taas aika hiljaista sillä rintamalla. Kaukana asuvat näkevät miun ja Alpin arkea ja juhlaa, iloa ja surua, meidän elämää.
Miulla on hirveä matkakuume enkä oikein tiedä, mihin päin maailmaa lähtisin sitä toteuttamaan. Tietysti budjetti asettaa omat rajoituksensa ja matkaseuran puute omansa. Eli jos innokkaita matkailijoita löytyy, saa ottaa yhteyttä. Erityisesti jo vuosia miun haaveissa on ollut junamatka Siperian halki. Lähempänäkin olisi toki hienoja kohteita, missä haluaisin käydä.
Ennen kaikkea tässä elämässä haluan nähdä ja kokea.
Tänään myö ollaan lenkkeilty Alpin kanssa vähemmän kuin yleensä. Joskus on hyvä ottaa vähän rennommin ja lötköillä enemmän. Alpi on siis lötköillyt.
Tämä viikko on ollut melkoisen raskas moneltakin kannalta ja mielessä on ollut niin paljon asioita, että osa on unohtunut ihan väkisin. Työasiat olen saanut taas rullaamaan ja vielä kun saisi arkirytmin ja -rutiinit taas kuntoon niin hyvä olisi. Perjantaisin aamulenkit päiväohjelmaan...
Ja hei, kesälomaan on aikaa enää 11 viikkoa. Se on muuten aika vähän aikaa!
Tänään puhuttiin Ilonankin kanssa siitä puolimaratonista. Se alkaa tuntua päivä päivältä paremmalta ajatukselta. Voi jos totuutta voisi paeta juoksemalla karkuun. Ehkä olen samalla juoksemassa sekä karkuun että kohti tulevaisuutta. Alpi tietysti tulee olemaan treeneissä mukana, vaikka itse koitokseen ei pääsekään osallistumaan. On kyllä olemassa onneksi vähän epävirallisempiakin juoksutapahtumia, joihin koiraystävät ovat tervetulleita.
Liikkuminen ja varsinkin kunnollinen ja rankka hikiliikkuminen on aina ollut miulle henkireikä arjessa ja elämässä ylipäätänsä. Monet asiat ovat selkeytyneet liikkuessa, kun ajatukset kulkevat jotenkin paremmin. Sen takia viimeiset kaksi kuukautta käsileikkauksen jälkeen ovatkin olleet melkoisen tuskallista aikaa kun on pitänyt varoa kättä ja liikkuminen on ollut vain ja ainoastaan kävelyä. Tuntuu, että lihaksetkin ovat aivan surkastuneet.
Tietysti pääasiassa kirjoitan tätä itseäni varten, mutta tätä kautta myös miut tuntevat saavat tietää, mitä miulle ja Alpille kuuluu ja näkevät kuvia. Sikäli mikäli saan niitä kuvia otettua ja tänne laitettua. Viime aikoina on ollut taas aika hiljaista sillä rintamalla. Kaukana asuvat näkevät miun ja Alpin arkea ja juhlaa, iloa ja surua, meidän elämää.
Miulla on hirveä matkakuume enkä oikein tiedä, mihin päin maailmaa lähtisin sitä toteuttamaan. Tietysti budjetti asettaa omat rajoituksensa ja matkaseuran puute omansa. Eli jos innokkaita matkailijoita löytyy, saa ottaa yhteyttä. Erityisesti jo vuosia miun haaveissa on ollut junamatka Siperian halki. Lähempänäkin olisi toki hienoja kohteita, missä haluaisin käydä.
Ennen kaikkea tässä elämässä haluan nähdä ja kokea.
Tänään myö ollaan lenkkeilty Alpin kanssa vähemmän kuin yleensä. Joskus on hyvä ottaa vähän rennommin ja lötköillä enemmän. Alpi on siis lötköillyt.
Tämä viikko on ollut melkoisen raskas moneltakin kannalta ja mielessä on ollut niin paljon asioita, että osa on unohtunut ihan väkisin. Työasiat olen saanut taas rullaamaan ja vielä kun saisi arkirytmin ja -rutiinit taas kuntoon niin hyvä olisi. Perjantaisin aamulenkit päiväohjelmaan...
Ja hei, kesälomaan on aikaa enää 11 viikkoa. Se on muuten aika vähän aikaa!
Tänään puhuttiin Ilonankin kanssa siitä puolimaratonista. Se alkaa tuntua päivä päivältä paremmalta ajatukselta. Voi jos totuutta voisi paeta juoksemalla karkuun. Ehkä olen samalla juoksemassa sekä karkuun että kohti tulevaisuutta. Alpi tietysti tulee olemaan treeneissä mukana, vaikka itse koitokseen ei pääsekään osallistumaan. On kyllä olemassa onneksi vähän epävirallisempiakin juoksutapahtumia, joihin koiraystävät ovat tervetulleita.
Liikkuminen ja varsinkin kunnollinen ja rankka hikiliikkuminen on aina ollut miulle henkireikä arjessa ja elämässä ylipäätänsä. Monet asiat ovat selkeytyneet liikkuessa, kun ajatukset kulkevat jotenkin paremmin. Sen takia viimeiset kaksi kuukautta käsileikkauksen jälkeen ovatkin olleet melkoisen tuskallista aikaa kun on pitänyt varoa kättä ja liikkuminen on ollut vain ja ainoastaan kävelyä. Tuntuu, että lihaksetkin ovat aivan surkastuneet.
torstai 13. maaliskuuta 2014
Lisää terveystuloksia
Tänään meillä oli traumaattinen eläinlääkärikokemus. Tai no en tiedä, oliko se Alpille kovin traumaattinen, mutta miulle oli. Alpi oli aika vauhkona jo odotustilassa, mutta vauhkoilu yltyi kun nostin hänet tutkimuspöydälle. Alpi riuhtoi ja pomppi, hyppäsi alas, en saanut pideltyä siitä kiinni ja lopulta miut käskettiin ulos sieltä ja kaksi hoitajaa tuli pitämään Alpia kiinni. Raukkaparalle laitettiin kuonokoppakin, vaikka ei Alpi ketään purisi, se vaan töhötti omaan tyyliinsä ja oli ihmeissään oudosta paikasta ja tilanteesta. Huone kun oli vielä pimeänä. Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tutkimus saatiin tehtyä, vaikka sen jälkeen Alpin sydän hakkasi kovempaa kuin on koskaan aiemmin hakannut. Huh, oli melkoista!
Alpin silmät ovat siis kunnossa! Eli ei ole mitään perinnöllisiä silmäsairauksia tai ylimääräisiä ripsiä tms. On miulla loistokoira terveydeltään. :) Saa nähdä, miten nopeasti tämä tieto tulee viralliseen rekisteriin.
Alpin silmät ovat siis kunnossa! Eli ei ole mitään perinnöllisiä silmäsairauksia tai ylimääräisiä ripsiä tms. On miulla loistokoira terveydeltään. :) Saa nähdä, miten nopeasti tämä tieto tulee viralliseen rekisteriin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)