Juhannus Pielisen rannalla

Pahoittelen blogihiljaisuutta, olevinaan ei ole ollut aikaa päivittää tätä, vaikka olen kesälomalla. Nytkin kirjoitan tätä autossa matkalla Tammelaan. 

Tosiaan, juhannus meni mökillä Lieksassa nauttien hyvästä ruoasta ja seurasta. Alpi sai siellä koirakokemuksia ihan kunnolla. Mukana menossa olivat parhaimmillaan 12 ihmisen lisäksi Alpi, parsonrusselinterrieri Zico, suomenlapinkoira Mosku ja hyljekoira Siiri. Alpi löträsi Pielisessä minkä kerkesi. Koiramainen meno oli vauhdikasta ja parhaiten sujui kun Alpi oli vapaana pihassa ja muut koirat olivat kiinni. Lenkille kukaan ei suostunut lähtemään yksin vaan piti tehdä stoppi ja sitten oltiin tyytyväisiä kun käytiin hakemassa kaverit mukaan lenkille. Päivät olivat Alpille rankkoja kun ei kerennyt nukkua päivisin ollenkaan. Iltaisin uni tulikin vauhdilla ja Alpi oli sikeässä unessa ennen kuin myö itse nukahdettiin. Ruoka maistui vaihtelevasti, omat ruoat ei niinkään, mutta koirakavereiden ruoat ja grilliruoka maistui hyvin. 

Sisällä meno rauhoittui jo hetkittäin ja yllä olevassa kuvassa lepäilevät Alpi ja Zico. 

Juhannuksen jälkeen maanantaina käytiin lenkillä Selkiellä Minnan ja Amalian kanssa. Sen jälkeen vietiin koirat vielä uimaan Kukkosensaareen. Amalia on kyllä jo tosi vauhdikas ja pysyy jo hyvin Alpin perässä. Alpin kärsivällisyys pentua kohtaan on kyllä ihailtavaa.

Meidän loma on kyllä oikea aktiiviloma. Ei kerkeä kun käydä kotona kääntymässä ja taas mennään. Tällä viikolla vietettiin aikaa myös miun vanhempien luona ja mökillä kun miun Hanna-sisko perheineen oli käymässä Joen kaupungissa. Alpi ei paljon enää stressaannu lapsista, vaan tulee lunkisti viereen nukkumaan kun myö esim. pelattiin jotain. 

Nyt Alpi jäi kotiin, kun myö lähettiin Tammelaa kohti yhden yön reissulle. Iskä-koiranhoitaja hakee Alpin tässä aamupäivän aikana viikonloppuhoitoon. Alpi-höpsyli oli vähän surkean näköinen kun tajusi, että hän ei pääsekään mukaan.

Raekuuro yllätti lenkkeilijän ja aikainen lenkkeilijä kesäsään nappaa

Leipuri-Elina leipoi maanantaina raparperipiirakkaa. Vein eilen sitä Iskä-koiranhoitajalle ja päätin käydä lenkillä Mehtimäellä. Lenkki loppui lyhyeen, koska alkoi sataa vettä. Käännyimme kotiinpäin ja aloimme juosta. Vesisade muuttui raekuuroksi, joka suorastaan pisteli ihoa. Kuin olisi pieniä neuloja satanut. On tämä Suomen kesä kyllä mukava!

Mökkeilimme ja lenkkeilimme Lykyllä viime viikolla useampaankin otteeseen ja kävin juhlimassa lauantaina kummipoikani Tomin 4-vuotissyntymäpäivää. 

Lisäksi meillä oli viime viikolla Alpin Minna-kasvattajan kanssa koirakuvaussessiot, joissa tähtinä oli Amalia ja Alpi. Amalia-pentu ei meinannut pysyä paikallaan, mutta Alpi sen sijaan poseerasi kuin patsas. Voi Alpi-höpsylin selkää kun se vaan köyristää sitä. Noh, saimme kuitenkin onnistumaaan yhden kuvan Alpista ja se on tässä. Koristekarvoja ja turkkia Alpilla kyllä riittää ja ihana niin. Alpi saakin usein kehuja kiiltävästä ja hienosta turkistaan.

Wild Fellow's Sibelius "Alpi" 2,5v.

Tänään kävimme myös jo mökillä ja lenkillä Lykyllä. Aamu alkoi aurinkoisena ja olimmekin jo ennen kymmentä lenkkeilemässä Lykyllä ja hyvä niin. Kun pääsimme takaisin pihaan, alkoi ripsiä vettä ja automatkalla kotiin satoi jo kaatamalla.

Tällä viikolla onkin jo edessä Juhannus ja sitä lähdemme viettämään ihan uusiin ympyröihin Lieksaan. Alpi pääsee tietysti mukaan. Minuu vähän jännittää, koska menossa on mukana lisäksi kaksi muuta koiraa ja paljon ihmisiä. Pitäisi vielä ehkä leipoa jotain viemisiä huomenna. 

Huomenna on suunnitelmissa myös viedä Pirkko-täti Uskaliin maalle ja Alpi pääsee tietysti mukaan autokyytiin ja voi juoksennella pihalla sitten vapaana.

Koirakaverit Alpi ja Hero

Käytiin eilen lenkillä Miian ja Heron kanssa. Käveltiin Reijolan koirapuistoon. Kävin siellä ensimmäistä kertaa ja siinä olikin hieman etsimistä. Koiria janotti kovasti eikä sattunut olemaan vettä mukana. Onneksi matkalla oli muutama puro, joista koirat joivat mielellään ja Alpikin kastautui mahaa myöten. Kotona olikin edessä pesuhommia.

Alpi taitaa olla hieman ylirasittunut kun mie olen lomalla ja touhutaan koko ajan jotain. Alpi ei kerkeä nukkua mielestään tarpeeksi. Rankkaa koiralle olla lomalla. Miun työpäivinä Alpi kuitenkin saa nukkua lähes koko päivän ja aktiivinen aika on vasta iltapäivällä/illalla. 

Alpi söpistelee kotona parvekkeella.

Mummin ja ukin luona vierailulla.

Kotona taas

Reissu on reissuiltu ja oli kyllä huippua! Aurinko porotti kuumasti joka päivä pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli Euroopan kesäkuun ennätyshelteissä parhaimmillaan +34 astetta. Mie en kuitenkaan palanut kertaakaan, vaan 50-kertoiminen aurinkorasva toimi paremmin kuin loistavasti. Tuli nähtyä ja koettua monenlaista, mutta oli myös ihana palata kotiin.

Alpilla oli mennyt hoidossa miun vanhempien luona taas aivan loistavasti. Kerran päivässä klo 16-17 aikoihin Alpi oli aina havahtunut ja muistanut jotain, juossut innoissaan ovelle ja tullut pää painuksissa takaisin, kun ei se mami sieltä tullut tälläkään kertaa. Ja aina kymmeneltä illalla se oli hävinnyt ja mennyt nukkumaan vakiopaikkaansa. Voi sitä koirapojan iloa kun mie saavuin sunnuntaina sitä hakemaan. 

Käytiin vielä sunnuntaina tutustumassa uuteen koiraan, Moskuun, ja sitten vielä Alpi pääsi mukaan pelaamaan frisbee-golfia Karsikon radalle. Erityisesti pinkki frisbee oli Alpin mieleen ja sen lentoa piti kytätä ja käydä aina merkkaamassa se etutassulla, että tässä se nyt on. Saattoi kyllä olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun otin Alpin mukaan, sen verran kierroksilla ja kuumana se kävi frisbeen heittelystä. 

Eilinen maanantai Alpilla menikin nukkuessa. Se oli aivan erilainen kuin yleensä, ei jaksanut edes riehua ja innostua lempi-ihmistensä näkemisestä. Rapsutteluakin Alpi suorastaan vältteli ja halusi vaan nukkua milloin missäkin nurkassa. Ruoka sen sijaan maistui loistavasti. Tänään on jo varmasti toinen meno päällä ja suunnitelmissa onkin ulkoilua vapaana metsässä.

Kesäloma

Joen kaupunkiin on tullut kesä ja niin myös mie aloitin eilen kesälomani. Edessä olisi kymmenen viikkoa joutenoloa. Tai no ei tämä kyllä tule olemaan pelkkää löhöilyä, koska miulla on jo monenlaisia suunnitelmia kesälle. Alpi the terassikoira pääsi perjantaina kesän ensimmäiselle terassivierailulle ja hyvin se sujui kerätettä huomiota ja söpö-kommentteja ja tarkkaillessa ympäristöä.

Huomenna mie suuntaan lomareissulle Barcelonaan, Espanjaan ja Alpi menee hoitoon miun vanhempien luo. Meille tuleekin tähän mennessä pisin erossaolo ja ikävä tulee varmasti. Onneksi Alpi saa hyvää hoitoa ja paljon lenkkeilyä ja rapsutuksia.

Laitoin tuossa viikko sitten Alpin selkään tämän kesän ensimmäisen punkkiaineen. Olen tykännyt Bayvanticista ja todennut sen varsin tehokkaaksi. Vaikka ei Alpi taida kyllä oikein vetää muutenkaan punkkeja puoleensa. Ennen tuon aineen laittoa taisin irrottaa yhteensä kolme punkkia ja nekin kaikki eri päivinä eri lenkkien jälkeen.

Nyt tulevan ulkomaanreissun lisäksi miulla on suunnitelmissa mennä Helsinkiin lapsenvahtireissulle, rokkailla Ilosaarirockissa, mökkeillä, lukea, tehdä vähän ompeluhommia, ehkä remontoida asuntoa maalaamalla pari seinää, leipoa, lenkkeillä, rullaluistella, löhötä ja osallistua mejä-kokeisiin. Ja ennen kaikkea, miulla on paljon aikaa Alpi-höpsylille. Toivon lisäksi, että kerettäisiin nähdä paljon koirakavereita.

Mejä-kokeessa Ilomantsin Hiiskoskella

Vietettiin Alpin kanssa jo toinen viikonloppu putkeen mejä-kokeissa. Tällä kertaa suunnattiin Uimaharjun Koiraklubin järjestämään kokeeseen Ilomantsin Hiiskoskelle. Matkaa kotoa sinne tuli n. 75 km, joten se oli ihan kohtuullinen matka ajaa edes takaisin kaksi kertaa.

Tuomarina oli Minna Vornanen ja tuloksena AVO2, 35 pistettä. Pisteet olivat aavistuksen huonommat kuin viime viikon kokeessa, mutta viikonloppu kokonaisuudessa oli mukava. Opin paljon uutta ja tutustuin myös uusiin ihmisiin. Säät vaihtelivat myrskyisästä tuulesta auringonpaisteeseen ja siitä taas vesisateeseen ja raekuuroon. Metsästä selvisin kyllä kuivana ja maastot olivat helpommat verrattuna viime viikon kokeeseen. Ja mikä parasta, mie osasin oikeasti suunnistaa ensimmäisen kerran. Sain olla myös mukana tekemässä voittaja-luokan jälkeä, mikä sekin oli mielenkiintoista ja uutta. 

Kokeessa Alpi päätti tehdä tarzan-loikan kaksi metriä korkean kallion päälle. Miulla oli fiilis, et tuonne en pääse, et jos se jatkaa eteenpäin niin on varmaan pakko keskeyttää koe. Noh, tulihan se sieltä takaisin samaa reittiä, mitä menikin ja hurjalta näytti. Huh! Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman pettynyt kun se viime viikonlopun Nilsiän koe meni paljon paremmin kuin nyt, niin tottakai odotin hieman parempaa suoritusta. Noh, tässä ollaan vielä noviiseja molemmat, mie ja Alpi, että sinänsä tämä on kyllä hyvä suoritus. Nyt vaan treeniä ja kokemusta lisää, niin jospa ne ykköstuloksetkin tulisivat sieltä sitten.

Alpi sai kokeesta seuraavanlaisen arvion:
Hyvä ohjattu lähtö, jonka jälkeen alkaa sopivavauhtinen jäljestys. Ensimmäisellä osuusella useampia lenkkejä jäljen sivussa. Ensimmäinen makaus merkataan pysähtyen ja kulma pienellä lenkillä rengastaen toiselle osuudelle. Toisen osuuden alussa ajetaan pätkä jäljen sivussa. Sitten tehdään tarzanmainen loikka parin metrin korkeuteen, josta onneksi koira tulee itse takaisin. Seuraavaksi metsän hajut vievät koiran aina hukkaan saakka. Osoitetaan uusi alku. Pari isompaa lenkkiä jäljen sivussa ennen toista kulmaa. Makaus osoitetaan pysähtyen ja kulma tarkasti. Kolmannen osuuden alussa yksi tarkistuslenkki. OSuuden puolivälin jälkeen kuljetaan jäljen sivussa hieman takaa kaartaen kaadolle. Kaato osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä nuuhkimaan. Maavainua käyttäen koira ajaa jälkitarkasti, vaihtaessa ilmavainulle tarkkuus kärsii. Lisää reeniä niin hyvä tulee.

Eli yhteenvetona, kulmat ja makaukset Alpi osaa ja kaato kiinnostaa aina, mutta maavainuisuutta pitää treenata. Sainkin hyviä vinkkejä siihen ja kun mie parin viikon päästä kotiudun reissusta ja olen aloittanut loman, vedän treenijäljen Alpille. Pitääpä tutkia myös hieman koekalenteria.

 

 

Alpi mejä-kokeessa

Koiraharrastaja-aktiivin viikonloppu meni Nilsiässä Itä-Suomen Spanielikerhon mejä-kokeissa. Lauantaina oli jälkientekopäivä ja sain parikseni tosi ammattilaisen. Sain paljon hyviä vinkkejä ja jäljenteko sujui joutuisasti.

Myö ei tosiaan sitten lopulta oltu siellä metsästysmajalla yötä. Sain peruttua sen kun miun työkaveri lupasi majoittaa meidät Tuusniemellä. Sinne olisi ollut matkaa n. 60 km, kun kotiin oli 140 km. Alpi oli siis miulla lauantaina mukana autossa. Noh, jostain syystä Alpi veti autossa melkoiset kilarit, loukkaantui ja stressaantui, höpsyli parka. Alpi rouskutteli taas petiinsä reikiä ja söi miun kassista hihnan, kun oli saanut kiskottua sen häkin kaltereiden läpi. Alpi vain läähätti ja katsoin parhaimmaksi ajaa takaisin kotiin yöksi, niin Alpi pääsisi tuttuun paikkaan rauhoittumaan. Kotona se sitten joi hirmuisesti vettä ja päätti sitten pissiä sisälle ilman mitään varoitusta. Ihan hyvä siis, että tultiin kotiin. Yöunet maistuivat molemmille makoisasti.

Sunnuntaina herättiin aamulla klo 4.00 ja minuu meinas vähän naurattaa kun aamulenkillä vastaan tuli baarista kotiutuvaa kansaa. Miulla oli oikein virkeä ja reipas olo ja ajattelin olevani kyllä todella hurahtanut tähän koiraharrastukseen. En kyllä olisi uskonut, mitä kaikkea Alpi oikein tuo miun elämään. Klo 5.05 starttasin auton ja suuntasimme taas Nilsiää kohti. Minua jännitti, koska emme olleet kerenneet treenata kuin vaivaisen parin sadan metrin pituisen jäljen. Oli kuitenkin hyvä, että pääsimme heti ekana jäljelle, ettei Alpi kerennyt kuumua autossa liikaa.

Laukauksensietotesti meni hyvin. Alpi ei paljon säikähdä laukauksia. Tuomarina oli sama tuomari kuin meidän ensimmäisessä mejä-kokeessamme heinäkuussa 2014 Enon Sarvingissa. Yritin jarruttaa Alpia ja onnistuinkin siinä mielestäni hyvin. Koiran perässä riitti pysyttelemistä enkä paljon kerennyt seurata, missä kuljetaan. Useammankin kerran miulla kyllä oli fiilis, että nyt tulee hukka, mutta eipä tullutkaan. Makauksiakaan en kerennyt huomata, ilmeisesti ylitettiin ne sen verran vauhdikkaasti tai sitten mie pyrin samalla jonkun puskan läpi kun Alpi merkkasi makausta. Alpin ilmavainuisuus sotki myös minua ja vaikka luulin, että nyt tulee hukka, hän oli silti koko ajan jäljellä.

Tosiaan, Alpi nuuskutteli toisessa mejä-kokeessaan, erittäin vähäisellä treenauksella, tuloksen AVO2, 38 pistettä. Ykköstulos meni siihen, että Alpi erehtyi hirven jäljille. Tyytyväinen mie olen silti, niin omaan toimintaani oppaana kuin koiranohjaajana sekä tietysti Alpiin. On miulla vaan huippu koira! 

Tuomarina oli Piia Juntunen ja hän antoi kokeesta seuraavanlaisen arvion:
Innokas, ohjattu lähtö, josta alkaa pääosin ilmavainuinen, sopivavauhtinen jäljestys. Heti lähdön jälkeen koira harhautuu hirven jäljille, siitä hukka. Ensimmäinen osuus muutenkin hakevaa jäljestystä. Muut osuudet loivemmin kaarrellen jäljen molemmin puolin. Molemmat kulmaukset tarkasti, makaukset merkaten. Kaadon löytää ja sen osoittaa. Harjoittelulla ja kokemuksella parempiin tuloksiin.

Alpi mejäili Nilsiässä tuloksen AVO2, 38 pistettä ja sai hienon palkinnon.

Eikä tässä vielä kaikki. Ollaan menossa tälläkin viikolla mejä-kokeisiin, tällä kertaa Ilomantsiin.