Alpi-herra höpsylöi

Tulin tosiaan lauantaina kotiin Helsingistä. Ihanaa kun kotona oli suursiivous käynnissä, jota minä sitten sain jatkaa. Vaikka raivostutti ja väsytti, oli siisti ja raikas koti lopulta tosi ihana asia. Alpikin seuraili moppia katsellaan lähes kyllästymiseen ja nukahtamiseen asti.

Alpi oli ilahtunut miun kotiintulemisesta ja riehui aikansa. Lähdettiin sitten lenkille ja kumarruin laittamaan kenkiä kiinni. Alpi oli ihan rauhassa siinä vieressä, kunnes yhtäkkiä hyppäsi ylöspäin ja paukaisi luisevan päänsä suoraan miun naamaan ja hampaisiin. Kyllä siinä kyyneleet tuli silmiin ja tuntui että hampaat lähtee irti. Veren maku tuntui suussa ja alahuuli alkoi turvota uhkaavasti. Noh, säikähdyksellä selvisin tästä höpsyläisen yllätysriehunnasta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää siis edelleenkin.

Sunnuntaiaamu oli ihanan rauhallinen ja kiireetön. Päivä sen sijaan piti sisällään kaksi kyläilyreissua, joista toiselle Alpi pääsi mukaan. Ai niin ja kyllä täälläkin kävi vieraita. Tehtiin ensimmäisen kerran itse sushia ja kutsuttiin Ilona ja Eetu vieraiksi. Alpia olisi himottanut saada syödä kylmäsavulohta. Yli jäänyttä sushiriisiä Alpi sitten kyllä sai ja se maistuikin Alpista hyvälle.

Niin se vain pyörähti taas uusi työviikko käyntiin. Maanantai on niin helppo työpäivä, että se suorastaan kalpenee loppuviikon kiireiden rinnalla. Tuntuu, että tekemistä riittäisi koko ajan ihan älyttömästi. Johonkin se on vedettävä kuitenkin raja. Työ on vain yksi osa elämää. Mutta on aivan huippua, miten ihania työkavereita miulla on. Aina löytyy kuuntelija ja aina saa neuvoja kokeneemmilta kollegoilta niin halutessaan.

Tänään sain taas yllättyä iloisesti kun koira oli lenkitetty miun tullessa töistä. Lähdettiin sitten kuitenkin taas kylättelemään tuohon lähelle Alpi mukanamme ja lähdin siitä vielä tunnin lenkille Alpin ja Jennin kanssa. Alpi on aina innokas lenkkeilijä, jota ei tarvitse kahta kertaa kysyä lähtemään ulos. Illalla piti vielä käyttää Alpia iltapisulla ja pissamahainen koira sai myös pesun. Miksi kukaan ei varoittanut minua tästä ammoniakin hajusta, joka seuraa pitkäkarvaista urosta?! Pesuhommia on tiedossa säännöllisin väliajoin.

Meillä oli myös kynsienleikkauspäivä. Jotenkin se homma on jäänyt tässä muussa kiireessä ja tänään olikin ihmeellisen hyvä päivä siihen hommaan. Miulla oli rauhallinen fiilis ja jotenkin superpaljon energiaa ja kärsivällisyyttä. Sain Alpin rauhoittumaan selälleen omaan syliini ja etutassujen kynsien leikkaus oli suorastaan lastenleikkiä. Kyllä Alpi tietysti läähätti kieli roikkuen, mutta makasi lähes paikoillaan ja antoi miun leikata kynnet helposti. Takajalat ovat aina olleet ne haastavammat kun Alpia ilmeisesti kutittaa se toimenpide. Noh, sain Alpin rauhoittumaan kyljelleen parvekkeen lattialle. Silittelin ja juttelin rauhassa ja välillä napsaisin yhden kynnen lyhyemmäksi. Kyllä Alpi yritti kiskoa takajalkojaankin, mutta silti operaatio sujui varmasti rauhallisemmin kuin koskaan. Mietinkin sitä, että mitä rauhallisempi ja kärsivällisempi itse olen, sitä rauhallisempi on myös koira. Ja mikä parasta, palkintona oli pöllöleikkiä. Alpin lempilelu tällä hetkellä on eräs Prismasta ostettu pöllö. Voiko höpsylimpää koiraa olla kun sen kanssa leikkii pöllöleikkiä.

Puuhasteluja

Olen Helsingissä ja Alpi on hyvässä hoidossa kotona. Miulla oli perjantaina täällä koulutuspäivä ja se olikin oikein mielenkiintoinen. Tässähän taas ihan innostuu työstään ja uusista asioista. Tuntuu vain, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja.

Tämä viikko on ollutkin oikein touhukas viikko. Tiistaina myö käytiin mökillä ja myö ongittiin mato-ongella. Löytyi ikivanha puinen onkivapa, jolla saatiin neljä pientä kalaa. Alpi oli ihan hulluna ongenkohon perään ja ui sen perässä ympäri laituria. Alpi sai juosta kunnolla ja uida sydämensä kyllyydestä. Alpi hörähteli laiturilla kuin hevonen tuijottaessaan kohoa. Illalla sitten kotona Alpi maukui kuin kissa. Alpista on moneksi.

Keskiviikkona myö suunnattiin sitten metsälenkkeilemään Lehmoon ja paistettiin makkaraakin laavulla. Alpi uiskenteli mutavellissä kahteen otteeseen ja metsälammissa. Voin kertoa, että Alpi oli aika likainen, vaikka pääsi lopuksi uimaan puhtaammassakin vedessä. Kotona odotti sitten pesu ja väsynyt koira jäi unille ja myö lähettiin vahaamaan venettä. Alpi sai keskiviikkona myös uuden kaulapannan. Ostin tasan samanlaisen kuin edellinenkin oli, koska se oli kivan värinen ja tykkään mallista.

Torstaina Alpi jäi sitten kotiin ja mie ajoin töistä suoraan Helsinkiin. Hyvin on koirapojalla mennyt, vaikka se onkin vähän kaipaillut minua. Tänään kävin vähän keskustassa shoppailemassa ja sääkin on ollut oikein ihanan aurinkoinen. Kohta lähden ajamaan takaisin kotiin.

Aamuvirkku Alpi

Alpi höpsyläinen herätti miut tänä aamuna klo 5.15 nuolemalla miun kättä. Luulin, että sillä on hätä ja kiskoin pikapikaa vaatteet päälle ja sitten oltiinkin jo aamulenkillä raikkaan syksyisessä säässä. Aamuisin pitää olla jo käsineet kädessä ja takki päällä kun taas iltapäivän/illan helteessä tarkenee kulkea paljon kevyemmässä vaatetuksessa. Noh, ei sillä mikään hätä ollut, mitä lie hötkysi. Miulta karisi viimeisetkin unihiekat silmistä ja totesin, että on turha mennä enää nukkumaan. Herään siis näin työaamuisin normaalisti klo 5.50. Tykkään puuhastella aamulla kaikenlaista rauhassa. Kiireiset aamut saavat koko päivän menemään pilalle.

Keittelin tuossa puurot ja kahvit ja Alpikin sai ruokansa. Alpi painui takaisin unille. Nyt onkin hyvä hetki kirjoittaa vähän viime päivien kuulumisia. Kuviakin olisi puhelimessa, mutta kirjoitan tätä iPadillä, niin nyt tulee vaan sitten pelkkää tekstiä.

Arki on vyöryneet päälle valtaisalla voimallaan, mutta se on ollut vain mukavaa. Tykkään työstäni ja selkeä päivärytmi on myös mukava. Juttelin tuossa yläkerran naapureiden kanssa ja ainakin viime viikolla Alpi oli viettänyt hiljaiseloa yksin ollessaan. Toivottavasti sama rauhallinen meno säilyy jatkossakin. Luulen, että Alpi on vain nauttinut siitä, että on saanut nukkua kunnolla aamupäivisin ja sitten illat on vietetty aktiivisempaa elämää.

Alpi on saanut leikkiä koirakavereiden kanssa ja päässyt seuraamaan auton pesu- ja vahausoperaatiota. Nirhauma jalassa parani hyvin eikä haittaa enää menoa. Tällä viikolla Alpi pääsee vielä yökylään mummin ja ukin luo.

Mejä-hommia

Viikonloppu meillä sujui mejä-hommissa Nurmeksen Höljäkässä tai no maastot olivat kyllä Lieksan puolella Viekijärvellä. Saatiin tulokseksi meidän huonoin tulos eli AVO3, 25 pistettä. Viikonloppu kokonaisuudessaan oli kyllä mukava ja ruoat hyviä. Sain mukavan jäljentekoparinkin, jonka kanssa kahden avo-jäljen teko sujui joutuisasti. Iloitsin myös siitä, että oma varmuus jäljentekijänä on lisääntynyt ja osaan oikeasti suunnistaa. Oppaana toimiminenkin on kerta kerralta varmempaa. Miun tekemä jälki oli helpossa maastossa, jossa ei riistaa tai hirvenjälkiä näkynyt. Sen sijaan se jälki, jonka Alpi meni, oli melkoisessa ryteikössä ja siellä oli tuoreet hirvenpaskat ja hirvenjäljet, joille Alpikin sitten harhautui. Eli koirapoikaa vei riistanhajut mennen tullen. Mie olen kyllä pettynyt, täytyy myöntää. Jotenkin sitä odotti aivan erilaista suoritusta kun meidän treenitkin menivät hyvin. 

Tuomarina oli Martti Hirvonen ja hän antoi seuraavanlaisen arvostelun Alpille: "Tutkii alkumakauksen ja ohjattuna jäljelle. Tarkkaa Jäljestystä yli ensimmäisen osuuden puolivälin, siitä sivulle tutkimaan hirvenjälkiä, eikä palaa omatoimisesti, siitä hukka. Palautuksen jälkeen kulmalle, joka tarkasti ja osoittaa makauksen. Heti toisen osuuden alussa laajat lenkit molemmille sivuille ja osuuden puolivälissä sivulle aina hukkaan asti. Loppuosuus tarkasti ja kulma myös osoittaen makauksen. Kolmas osuus tarkkaa jäljestystä kaadolle, jonka osoittaa jäämällä sitä tutkimaan. Tänään muut hajut jäljen sivuilla kiinnostavat koiraa liikaa."

Tuomari totesi, että pitää olla tiukempi Alpille eikä antaa sen jujuttaa minua. On kuulemma fiksu koira ja osaa jäljestää niin halutessaan. Tuomari sanoi, että kyllä Alpista tulee vielä hyvä jälkikoira.  Alpi käytti kyllä maavainua nyt paremmin kuin edellisissä kokeissa. Miulle itselle meinasi kyllä tulla jo paniikki kun Alpi huiteli niin kaukana jäljeltä. Mietin jo, että hylsykö tästä nyt tulee. Alpi kävi myös löträämässä muutamassa ojassa, joista yhdestä sai itsensä mustaksi mudasta kuononpäätä myöten. Ja sitten autolle kävellessä päätti vielä uida rapaojassa. Eli voitte uskoa, että auto kaipasi imurointia ja pesua, jonka tein eilen. Vaikka Alpi matkustaa takana häkissä, niin sotku oli hirmuinen.

Huomasin kokeessa, että jälkikoira oli yhdessä vaiheessa kiertynyt Alpin takajalan ympärille. Olin sen verran kaukana hirveän ryteikön läpi tulossa, että en saanut koiraa lähemmäksi ja irroitettua liinaa heti, vaan vasta myöhemmin. Huomasin sitten eilen aamulla, että juuri siinä kohti jalassa oli iho nirhautunut rikki ja Alpi nuoli haavaa. Ei se onneksi näyttänyt pahalta, puhdistin sen betadinella ja laitoin siihen basibact-puuteria. Alpi sai kaulurin kaulaan, että ei nuolla lupsuttelisi haavaa. Leikkelin jalasta saksilla myös karvoja haavan paranemisen nopeuttamiseksi. Illalla huomasinkin jo että rupi oli alkanut muodostua ja haava parantua hyvin. On tuo basibact-puuteri kyllä ihmeainetta. Tänään Alpi oli iltapäivällä jo monta tuntia ilman kauluria eikä sitä juuri kiinnostanut koko rupinen haava. Hoitotoimenpiteiden jälkeen laitoin taas kaulurin kaulaan, että aineet vaikuttavat. Harmittavaa kun on niin helteistä, että olisi ihana viedä Alpi uimaan, mutta parannellaan nyt ensin tuo jalka. Ei se kyllä menoa tunnu haittaavan eikä vauhtia hidasta.

Mie aloitin tosiaan eilen työt ja arki alkoi. On kyllä ihan mukavaa aloittaa syksy tutussa työpaikassa. Varsinkin työkavereita oli jo ikävä ja haikea fiilis niiden työkavereiden takia, jotka aloittavat työt muualla kuin meidän koulussa. Vähän on vielä käynnistymisvaikeuksia, mutta eiköhän ensi viikolla ole jo rutiinit hallussa. On tässä nimittäin jotain huippua odotettavaakin! Ostettiin tuossa nimittäin lennot ja hotelli syyslomalle Madridiin. Mukaan lähtee meidän kahden lisäksi miun siskon vanhin poika eli miun 11-vuotias kummipoika. Hän on aika innoissaan reissusta. Tarkoituksena on mennä katsomaan myös jalkapalloa eli La Ligan ottelu Real Madrid vastaan Levante. Lippujen ostos ei ole tehty mitenkään helpoksi ja ne tulevat myyntiin vasta viikkoa ennen ottelua, joten silloin pitää olla salamana ostamassa niitä. Vaikka en itse jalkapallosta hirveästi ymmärrä, on varmasti ikimuistoista seurata ottelua stadionilla, jolle mahtuu noin 85 000 katsojaa. Ollaan perillä matkustuspäivän lisäksi 

kolme kokonaista päivää, joten kerkeää siinä tutustua muuhunkin kulttuuriin kuin vain jalkapalloon. Alpi pääsee sitten taas hoitoon ukin ja mummin luo.

Viimeisen lomaviikon puuhasteluja

Viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen olemme kerenneet touhuta Alpin kanssa vaikka mitä. Viime viikon torstaina kävimme veneilemässä Höytiäisellä. Alpi-höpsylillä ei ole pelastusliivejä ja virittelin päälle Alpin juoksuvaljaat. Mietin, että niistä saisi tarvittaessa nostettua Alpin takaisin veneeseen, jos hän päättäisi hypätä tai tipahtaisi muuten vaan. Hukkumista mie en sentään pelkää, koska koirapoika on hyvä uimari. Se veneilykin tuli mieleen niin ex tempore, että kaupat olivat menneet kiinni. Alpillahan tosiaan oli takana vain yksi veneilykerta kesältä 2014, joten joku tuntuma miulla oli Alpin käyttäytymiseen veneessä. Eli tuumasta toimeen, Alpi autoon ja kohti Kontiolahden satamaa. 

Alpi suorastaan ryntäsi laiturille ja vainukoiran elkein suunnisti oikealle veneellekin. Veneeseen hyppääminen laiturilta sujui ongelmitta ja Alpi halusi istua veneen perällä penkillä, kuono menesuuntaa ja tuulta kohti, korvat tuulessa hulmuten. Miulla oli kyllä hihna kädessä, mutta ei Alpi tehnyt elettäkään hypätäkseen tai panikoidakseen. Menimme Jouhtenisen saareen. Sinne pääsee hyvin veneellä ja kiersimme noin viiden kilometrin lenkin ympäri saaren. Vuonna 2004 suuri trombi iski saareen ja kävelimme trombin iskemän alueen ympäri. Alpi juoksi ihan höpelönä ees taas ja ylös alas, kunnes koirapojan meno muuttui rauhallisemmaksi. Sitten se hipsutteli menemään meidän edessämme polulla. Mie löysin myös kantarelleja, jotka sitten keräsin taskustani löytyneeseen (puhtaaseen) kakkapussiin. Seuraavana päivänä maistui sitten pekoni-kantarelli-sipulipasta.

Alpi oli sen verran innoissaan laiturilla ja veneessäkin pää kääntyili vauhdikkaasti, joten tämän parempia kuvia ei ole esittää tällä kertaa.

Tämän viikon tiistaina eli toissapäivänä kävimme Uskalissa. Alpi sai juoksennella pihalla vapaana ja otimme siinä sitten ihan ohimennen seisotuskuvia miun joulupukkimaisesta koirapojasta. Turkki rehottaa ja pitelen päätä vähän liian ylhäällä, mutta selkä asettui aika kivasti miun mielestä. Alpikin katseli minuu, et mitä ihmettä tässä puuhataan, mutta päätti silti seisoa kuin patsas lukuunottamatta heilahtelevaa häntää.

Alpin siinä juoksennellessa vapaana, tarttui melkoinen oksankarahka Alpin rintakarvoihin. Sitä joutui irrottelemaan tovin jos toisenkin, yhdessä Ilonan kanssa ja Alpi yritti itsekin auttaa kovasti.

Riehumisen jälkeen väsyttää ja on hyvä survoutua mahdollisimman pieneen koloon pöydän ja seinän väliin.

Tiistaina meidän luonamme vieraili myös Aino-vauva, joka olikin kasvanut ja kehittynyt hirmuisesti viime näkemästä. Tähän mennessä Alpi oli vain saanut tuoksutella miun vaatteista Ainon vauvatuoksua ja kyllä se pieni lapsi kiinnostikin kovasti pientä koirapoikaa. Alpi oli ystävällisen utelias, voisipa jopa sanoa, että liiankin kiinnostunut ja utelias kun yritti monta kertaa mennä nuolemaan kasvoja.

Eilen suuntasimme kulkumme mökille mustikkaan. Alpi sai juoksennella taas vapaana niin paljon, että kyllästyi ja tuli sitten "auttamaan" minua mustikoiden keräämisessä. Varsinainen apulainen se onkin, kun tykkäisi heittäytyä selälleen juuri siihen puskaan, josta mie kerään tai sitten alkaa syödä samoja mustikoita, joita mie kerään.

Viimeinen lomaviikko lähenee loppuaan ja tahti vain kiihtyy. Tänään menemme leikkimään Tyyne-koiran luo ja viikonloppuna meillä on mejä-koe Lieksan/Nurmeksen seudulla. Eli aivot narikkaan viimeiseksi lomaviikonlopuksi. Ei nimittäin varmasti tule ajateltua töitä koko viikonloppuna. Kuulumisiin, kirjoittelen varmasti niitä myös loppuviikon touhuista.

Sporttikoiran korvanhoitoa

Unohtui eilen kertoa, että Alpi-höpsyläinen painaa eläinlääkärin vaa'an mukaan 20,9 kg. Kovin on sporttinen ja hoikka koira edelleen, mutta ei se haittaa. Eilenkin Alpi revitteli mökillä ja metsässä sellaista vauhtia, että ei ihme kun sporttisuus on ja pysyy.

Odotin hieman jännityksellä, miten korvanhoito illalla onnistuu. Eläinlääkärillä Alpi oli niin superkiltti ja yhteistyökykyinen, katseli vaan minua alta kulmien, että tähänkö on nyt jouduttu. 

Miulla oli loistoapulainen illalla ja Alpin hoitopöytää toimitti ruokapöytä jolle olin nostanut eteisen maton estämään liukumista. Lattialla ei hoito näet onnistunut kun Alpi halusi vaan kiivetä syliin ja olkapäille, kauas miun suihkivista saksista ja korvatipoista. Eläinlääkäri sanoi näet, että kannattaa ajaa tai leikata korvakarvoja, että korva tuulettuu paremmin. Miulla ei ole trimmikonetta, joten trimmisakset käteen, tuumasta toimeen ja Alpi siihen hoitopöydälle. Ei se ensin meinannut onnistua ollenkaan, mutta pienen temppuilun jälkeen Alpi luovutti ja alistuneena istui paikoillaan kun mie leikkelin korvakarvoja. Taas sain katseita alta kulmien, että tässäkö sitä pitää vaan istua. Saa nähdä, mitä trimmaaja sanoo seuraavalla kerralla kun mie suihkin menemään karvoja vähän miten sattuu, korvanlehdestä pääosin kylläkin. Yritin selviytyä toimituksesta mahdollisimman nopeasti. Alpi sai "herkkuautomaatista" eli miun apulaiselta samalla nakinpaloja ja samaan syssyyn laitoin vielä korvatipatkin. Sain eläinlääkäriltä hyviä neuvoja siihenkin hommaan ja se sujui ihan hyvin. Näyttää siltä, että tulehdus alkaa rauhoittua vähitellen ja punoitus helpottaa. 

Mie kävin illalla bodycombatissa ja suurin ärsytys ja pettymys mejä-kokeen pakkoperumisesta alkoi helpottaa. Ei se sairastumienn katso aikaa eikä paikkaa ja nyt on tärkeintä saada koira terveeksi. Alpi sai eilen kipulääkettäkin ja kyl mie annoin sitä Alpille, vaikka ei tuo korva ole menoa paljon haitannutkaan. Töiden alkamisen läheneminen alkaa tulla ajatuksiin ja yritän nauttia näistä viimeisistä lomapäivistä. Tuleva työvuosi tarjoaa paljon uusia asioita ja haasteita sen myötä. 

Voi pettymys!

On se vaan myönnettävä, vaikka harmittaa ja ärsyttää ja ottaa päähän niin paljon, että miun piti perua viikonlopun mejä-kokeisiin osallistuminen. Käytiin Alpin kanssa tänään eläinlääkärissä ja toisessa korvassa on korvatulehdus. Jos tästä nyt jotain positiivista voi etsiä niin ei siellä hiivaa ollut vaan ihan perustulehdus. Olin ihmeissäni, miten kiltisti Alpi antoi eläinlääkärin tutkia ja hoitaa korvaa. Saa nähdä, mikä taistelu saadaan kotona aikaiseksi. Ei tuo kyllä ole kovin kipeältä vaikuttanut, ihan normaali hösellys on ollut joka paikassa.

Tuleehan noita kokeita, joo, mutta tällä seudulla niihin on niin järkyttävän vaikea päästä. Ja just kun nieleskelin pettymystä siitä, et ei tässä näyttelyura urkene ja kerkesin innostua mejäilystä, niin nyt sit pitää perua jo saatu koepaikka. Mutta ennen kaikkea koiran terveys, yritän nyt muistaa sen asian tässä harmituksessani. Ei tää kai niin vakavaa ole, eihän? 

Kerettiin käydä Alpin kanssa tekemässä tänään aikaisin aamulla loistava treenijälkikin ja testattiin uusia valjaita ja jälkiliinan kiinnitystä mahan alle. Alpi seurasi verijälkeä maavainuisesti ja selkästi innoissaan. Kaatona ollutta hirvensorkkaa Alpi nuoleskeli antaumuksella ja häntä viuhtoi innoissaan.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! On tässä kyllä useampikin koeilmo vetämässä, joten saa nähdä, päästäänkö syksyllä vielä tositoimiin mejä-rintamalla.