Tänään Alpi pääsi taas juoksentelemaan vapaana Kuhasaloon. Voi sitä koiran riemua kun pääsi spurttailemaan ja haistelemaan metsän hajuja. Saimmepa tehdä varsin hyvän harjoituksenkin toisen koirien ohittamisessa. Varmaan ensimmäisen kerran koskaan Alpi keskittyi hienosti minuun ja tietysti miun kädessä oleviin nameihin eikä huomioinut ohitettavaa koiraa mitenkään.
Pentukurssillakin huomaa, että oikeasti on tapahtunut jotain kehitystä. On siis ollut todella hyvä asia, että pääsimme sinne. Selkeästi Alpi taitaa olla koko kurssin aktiivisin, höselöin sekä nameista ja muista koirista kiinnostunein koira. Meinasi eilen naurattaa kun se pentukurssin ohjaaja sanoi, että Alpilla vaan kuola valuu suusta kun on niin kovasti ruuan eli koulutusnamien perään. Onpahan ainakin helppo palkattava kun ruuan edestä tekee mitä vaan. Otin tänään myös haisevammat namit mukaan Kuhasaloon ja kun kutsuin Alpia, se tuli hirveää vauhtia aina miun luo. Eipä taida kuivaruoka nameina enää kelvata koulutukseen.
Olen tässä myös keräillyt purkkia tuolta meidän pihalta. Äh, voisivatko ihmiset olla heittelemättä niitä keskelle pihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti