Keskustareissu

Tänään kävimme kävellen miun vanhempien luona keskustassa. Mennessä oli ihana syksyinen sää ja sillalla katselin iltavalaistuksessa olevaa kaunista Joen kaupunkia. 

Keskustassa liikennevaloissa joku tuntematon alkoi jutella meille. (Ei ole ensimmäinen kerta kun Alpi saa huomiota. Tällä viikolla yhtenä aamuna vähän yli klo 6.00 eräs mummeli alkoi jutella meille ja hymyileviä katseita saamme osaksemme päivittäin.) Tällä juttelijalla oli kuulemma kotona 6-vuotias welssi, joka oli yhtä höselö kuin Alpi. Eli rauhoittumista ei taida olla odotettavissa. :D Hienosti Alpi kulki kuitenkin hihnassa niin silloilla kuin keskustankin läpi.

Alpi tajusi jo keskustassa, mihin ollaan menossa ja kävelyvauhti kiihtyi. Alpi nautti mummin ja ukin rapsutteluista ja tutki tapansa mukaan joka nurkan. Alpi rakastaa myös piiloutua verhojen taakse ja sinne piti mennä tänäänkin lepäämään.

Kotimatkalla satoi vettä, mutta se ei meitä haitannut.

Kotoilua ja ulkoilua

Vaikka tekemistä olisi liiankin kanssa, en malta olla päivittämättä blogiani. Tänään on luvassa kuvapäivitys kotona olemisesta ja ulkoilusta. Kuvien laatu on mitä on, mutta yrittäkää kestää. :)

Alpia laiskottaa. Rahi on hyvä teline, missä pitää päätä.

 

Usein myös leikityttää.

Pari viikkoa sitten kävimme leikkipuistossa Hannan lasten kanssa. Alpi jaksoi hienosti odottaa puiston ulkopuolella.

 

Kävimme ulkoilemassa.

Hei, olen mangusti!

Tiistai-illan harrastus

Jostain syystä Alpi aavistaa aina, jos ollaan lähdössä jonnekin autolla ja siitä tulee ihan vauhko. Erityisesti tuntuu siltä, että se aavistaa tiistai-iltojen koirakoulun ja siitä tulee supervauhko. Miun piti viedä vauhkoileva Alpi jo vähän etukäteen autoon, että sain itse rauhassa ottaa tarvittavat jutut mukaan, mm. koulutusnamit. 

Vietiin samalla matkalla koirakouluun muutama hirvenluu Ellille ja Kiiralle eli Alpin Minna-kasvattajan koirille. Alpi sai tänään taas hetken syödä luuta. Kyllä ne koiran hampaat ja leuat ovat vaan melkoisen vahvat kun saa jyrsittyä sitä kovaa ja paksua luuta. Onnellisen innostuneella ilmeellä Alpi kyllä aina luuta syö ja välillä pitää käydä miulle kertomassa ja näyttämässä, miten ihana luu hänellä on.

Koirakoulu ei aiheiltaan ollut tänään miusta niin kiva kuin viime viikolla. Tosin eihän kaikki voi olla aina kivaa. Ehkä se johtui siitä, että Alpi ei meinannut ottaa kontaktia juuri millään. Toiset koirat ja maan hajut kiinnostivat taas enemmän kuin mie. Lisäksi istuskeltiin ja seisoskeltiin paljon paikallaan, mikä vähän turhautti Alpia. Aiheena oli siis peruskäskyt, mutta lähinnä treenattiin palkkaamista. Se toki onkin tärkeää. Mutta kun koiraa sai palkata aina katseesta, niin kyllä siinä sai aina odotella, että Alpi nosti katseensa minuun toisista koirista tai maasta. Huoh, epätoivo meinasi iskeä. 

Saatiin kyllä pieni kehukin; Alpi on helposti palkkautuva koira. Nameilla se tosiaan palkkautuu helposti, olen huomannut sen jo itsekin. Koirakoulu ottaa Alpille kyllä koville aina eikä tiistaille juuri muuta ohjelmaa tarvita. Kun päästään kotiin, niin Alpi käy heti unille.

Heijastimet esiin!

Kaivakaa nyt hyvät ihmiset ne heijastimet ja pyöränvalot esiin, jos liikutte tuolla ulkona pimeydessä!

Ajoin äsken autolla keskustassa ja näin kuusi koiraa ja kaksi ihmistä (siis samassa porukassa) vailla yhden yhtä heijastinta. En siis todellakaan meinannut nähdä niitä. 

Alpi kulkee heijastinliivi päällä, pannassa on heijastin, miulla vaatteissa ja kengissä ja lisäksi käsivarren ympäri menee irtoheijastin. Roikkuvia en voi pitää, koska Alpi on liian kiinnostunut niistä... Heijastin on loppujen lopuksi aika halpa henkivakuutus tuossa järkyttävässä pimeydessä. Autosta löytyy toki turvaliivi hätätilanteita varten, jos joutuu pimeydessä poistumaan autosta. Sen voisi toisaalta ottaa ihan jokapäiväiseen käyttöönkin aamu- ja iltalenkeillä.

Tänään Alpi sai taas hetken syödä hirven luuta. Ei tuon koiran teräsmaha ole mennyt ollenkaan sekaisin.

Mie kävin lainaamassa yo:n kirjastosta vinon pinon kirjoja ja ne pitäs saada sulautettua taas yhteen opiskelutehtävään. Tekemistä siis riittää. Ai niin, kävin äsken kahvakuulassa ja siivotakin kerkesin tänään. Se on tämä hyvä aikataulujen organisointikyky, josta taitaa olla kiittäminen kilpaurheiluharrastusta.

Luita ja lenkkeilyä

Tänään onkin riittänyt ohjelmaa. Mie aloitin aamupäivällä virkkaamaan mattoa kylppäriini matonkuteista ja Alpi seurasi tarkkana kuin porkkana siinä vieressä sitä touhua. Olisi kovasti halunnut ottaa matonkudekerän leikkeihinsä...eipä vaan saanut ottaa ja tuhahteli sitten miulle loukkaantuneena.

Päivällä käytiin miun vanhempien luona ja sain säkillisen hirvenluita, -rasvaa ja -sorkan. Alpi sai jo siellä syödä yhtä luuta kun myö muut syötiin lounasta. Kovin oli onnellisen näköinen koira rouskutellessan luuta. Alpin pakastin alkaa olla nyt täynnä kun survoin sinne tämän päivän saaliin. Alpilla on kyllä ollut varsinainen herkkupäivä tänään, mutta teräsvatsa kestää kyllä.

Kävimme myös lenkkeilemässä aamulla täällä kotikulmilla ja päivällä Mehtimäellä. Olisi ollut loistava juoksukeli ja Mehtimäellä hyvä juosta, mutta kotoa lähtiessä en tajunnut ottaa juoksukamoja mukaan, joten piti tyytyä kävelyyn. Alpi kävi matkan varrella myös kahlailemassa Pyhäselässä. Olisi tainnut tehdä mieli uimaankin, mutta hihna esti sen. Rapaista koiraa tuli pestyä tänään kaksi kertaa. Tulisipa lumi takaisin!

Arki ja arkistokuva

Meille ei ole tapahtunut viime päivinä mitään erikoista. Arkea on taivallettu eteenpäin väsyneenä. Suunnittelin tuossa jo ulkovalojen ripustamista parvekkeellekin. Ilona kävi eilen kylässä kun mie olin leiponut porkkanapiirakkaa pitkästä aikaa. Loput vein sitten illemmalla vanhemmilleni.

Tänään käytiin Sisun ja Riitan kanssa lenkkeilemässä Lykynlammella. Alpi on kyllä melkoinen hajujen perässä kulkija ja pilli oli ahkerassa käytössä. On tämä pimeys vaan ahdistavaa, sitä pohdiskelin tällä viikolla muutenkin kun lumet sulivat ja talven aavistus häipyi tuoden syksyn takaisin. Jo siinä viiden jälkeen alkaa hämärtyä. Ensi yönä tosin siirretään kelloa taaksepäin.

Kuvia ei ole tullut otettua viime päivinä kaiken sen hämäryyden takia. Kaivelin arkistoista Riitan ottaman aurinkoisen kuvan viime huhtikuun lopulta kun käytiin Alpin kanssa hengailemassa keskustassa. Alpi on auringosta suorastaan valaistunut ja on kuvassa 6kk vanha. Kas, miulla on samat vaatteet, mitkä päällä lenkkeilen näillä syksyn keleilläkin. 

 

Voi pimeys sentään!

Alpi ja mie kerettiin niin iloita lumesta ja valosta ja nyt syksy on tullut takaisin. Kaikki lumet ovat sulaneet ja vesisadetta riittää. Ei se meitä ole silti estänyt lenkkeilemästä. Alpihan rakastaa sadetta ja on se miustakin ihan kivaa kun on kunnolliset varusteet päällä.

Miulle oli tullut opintopisteitä rekisteriin. Jee! 

Tänään Alpi näki Ilona-tätia ja ukkia kun kävimme miun vanhempien luona kahvilla. Tai no Alpi sai iltaruokansa ja mie kahvia. Alpi nautti rapsutteluista ja vauhkoili ympäri asuntoa omaan höselöön tyyliinsä. Mummia ei löytynyt, koska hän oli töissä. Se reissu taisi olla rankka, kun piti olla niin tarkkaavaisena ja hössöttää ympäriinsä koko ajan ja tutkia ja nuuhkia joka paikka. Alpi nukkuu tuolla eteisessä kerälle käpertyneenä. On se vaan ihana koira. Voisin tuijotella sen touhuja pitkät ajat.