Kuopijjoon, Kuopijjoon!

Irrotin tänään Alpista valtavankokoisen punkin! Hyi! Meinasin oksentaa irrottaessani sitä. Hyi hyi hyi! Ja taas kerran se tuli täältä meidän lähiseuduilta, ei mökiltä.

Alpi on taas trimmattu. Suuri kiitos trimmaajalle! Ei siitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut kun welssipoika oli päättänyt vakaasti, että häntä ei muuten tänään trimmata. Saldona oli siis seinä, lattia ja matto veressä, kun Alpi päätti tökätä tassunsa terävääkin terävempiin saksiin. Noh, ei mennyt jänteitä eikä hermoja poikki, mutta koska saksien pää osui verisuoneen, verta tuli ja paljon. Onneksi Alpi ei paljon asiasta säikähtänyt, vaan verenvuodon tyrehdyttyä jatkoimme trimmausta. Alpin ilme muuttuu ihan eri näköiseksi kun pahiten rehottavat korvat ja kaula saadaan siistittyä. Herra Hallberg on taas niin tyylikäs!

Ukkonen jyrisee, päivälenkki on käyty ja koirapoika makaa läähättäen puoliksi miun sängyn alla. Ilma on hirmuisen painostava ja pakkailen kamoja Kuopion näyttelyreissua varten. Tänään suuntaamme jo Kuopioon ja tositoimet ovat perjantain ja lauantaina. Sitten suunta on taas kotiinpäin.

Ensi viikon keskiviikkona alkaa työt. Sain tänään kirjeen uudesta työpaikastani, jossa oli ensimmäisten päivien ohjelma kerrottuna. Iik, minuu taitaa jo jännittää vähän! Onneksi se on vain hyvää jännitystä. Odotan näet töiden alkamista innolla!

Kotona ollaan!

Krakovassa

Myö ollaan taas kotona. Eilen illalla kotiuduin ja Alpikin saapui kotiin kotiinkuljetuksella. Ehkä ensin muutama sananen reissusta ja sitten Alpin touhuista.

Kuhmon kamarimusiikkireissu (18.-20.7.) oli oikein mukava ja onnistunut. Oli kiva nähdä uusia seutuja ja musiikki oli myös antoisaa. 

Kuhmon jälkeen kävimme pikaisesti kotona nappaamassa matkalaukut mukaan ja kävimme moikkaamassa Alpia miun vanhempien luona. Sitten matka jatkui sunnuntaina 20.7. kohti Helsinkiä. Päivä oli pitkä, koska matkustimme yli 600 km. Illalla saavuimme kuitenkin Helsinkiin yöpymään miun Hanna-siskon perheen luo.

Tämän viikon maanantaista perjantaihin vietimme Krakovassa, Puolassa. Kävimme mm. Wieliczkan suolakaivoksessa, Auschwitz-Birkenaussa, kirkoissa, vanhassa synagogassa, vanhalla juutalaisella hautausmaalla, monissa museoissa, shoppailemassa, syömässä hyvin ja vain tutustumassa kaupunkiin. Säät olivat vaihtelevia; 30 asteen porottavasta auringosta ja helteestä ukkosmyrskyyn ja rankkasateeseen. Miun tehokas aurinkovoide ei pettänyt tälläkään kertaa. Matka oli uskomattomampi kuin osasin edes kuvitella ja pala miun sydäntä jäi sinne. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, joten voi olla, että palaan sinne vielä takaisin. Matkakuvia on tulossa ehkä lisää myöhemmin kun saan niitä matkaseuralaisiltani. Olimme varsin tehokkaita koko reissun ja nyt painaa väsymys aika lailla. Vaikka minuu vaivaa matkakuume 24/7, niin silti on aina ihanaa palata kotiin.

Alpilla oli ollut mukava viikko mummin ja ukin luona. Kiitos taas kerran! Alpi oli saanut viettää paljon aikaa mökillä järven rannalla, mikä olikin aivan loistava juttu, koska sää on ollut niin helteinen. Alpi oli keksinyt itse uuden palloleikin ja leikkinyt sitä innoissaan ja oli käynyt myös uimassa. Eilen miun höpsyli koirapoika saapui kotiinkuljetuksella ja voi sitä iloa kun pääsi kotiin mamin luo. Miun kodissa on niin kuuma, että Alpi vain läähätti koko illan eikä meinannut rauhoittua mitenkään.

Riitta laittoi viestiä eilen illalla, et lähdemmekö jätskille keskustaan ja ei tarvinnut kahta kertaa kysyä. Vettä ja vesikuppi mukaan ja menoksi. Alpi pysähteli sillalla pari kertaa ja ihmetteli, mihin ollaan menossa näin myöhään ja tässä kuumuudessa. Tuntui, että koko kaupungin asukkaat olivat liikenteessä, sen verran täyttä oli Joen rannassa ja terasseilla. Myö käytiin ostamassa hampurilaiset ja jätskit ja syötiin niitä puistossa keinussa istuen. Koirat olivat suht rauhallisesti kiinni keinun jaloissa. Moni ihminen kävi ihailemassa ja rapsuttelemassa Alpia ja Sisua. Sattuipa niin hauskasti, että eräällä rapsuttelijalla oli Viljo-koira samasta kennelistä kuin mistä Alpi on. 

Maailma on tosiaan todella pieni, sen olen saanut todeta viimeisimmän vuoden aikana monta kertaa. Paikasta toiseen pääsee nopeasti, aina löytyy yhteisiä tuttuja tuntemattomienkin ihmisten kanssa jutellessa ja välimatkat kutistuvat nopeiden liikenneyhteyksien takia. Matka Helsinkiinkin tuntui suorastaan lyhyeltä, kahden tunnin lennosta Krakovaan puhumattakaan.

Nyt on sunnuntai, pitää pestä pyykkiä ja päästä taas kiinni arkeen. Aina matkan jälkeen on hetken tosi tyhjä olo ja moni asia mietityttää. Ensi viikolla meillä on kaksi koiranäyttelyä Kuopiossa ja sillä reissulla yövyn yhden opiskelukaverini luona. Lomaa on jäljellä enää puolitoista viikkoa ja se meinaa vähän jo ahdistaa. Elokuussa jatkuu myös opinnot, joten täytyy taas tehdä hieman suunnitelmia.

Alpi lähtee hoitoon yli viikoksi

Miulla on ikävä jo nyt. Alpi lähtee hoitoon mummin ja ukin luo yli viikoksi ja mie lähden kesälomareissuun. Ensin suunnataan tänään viikonlopuksi Kuhmoon, kamarimusiikkifestivaaleille. Sunnuntaina ajetaan kodin kautta, mutta matka jatkuu kohti Helsinkiä. Maanantaina sitten suuntana on Puola ja Krakova. Viikon päästä perjantain ja lauantain välisenä yönä ollaan taas Suomessa ja lauantaina ajetaan kotiin. Että sellainen reissu olisi tiedossa. Odotan kyllä innolla! Vielä on pakkaaminen vähän kesken, mutta tärkeimmät matkavalmistelut on onneksi jo tehty.

Eilen käytiin mökillä ja Alpilla oli koiraseurana Milla. Voi että niitä kosiskeluelkeitä, joita Alpi esitteli Millalle. Meinasi vähän naurattaa se meno. Koirilla oli kyllä kivaa juosta pihassa vapaana ja käydä vilvoittelemassa järvessä. Illalla käytiin vielä koirapuistossa, mutta Alpin harmiksi siellä ei ollut leikkiseuraa. Päivät ovat olleet niin kuumia, että kovin pitkille lenkeille ei olla lähdetty täällä kaupungissa. Pääosin liikutaan aamulla ja illalla.

Keskiviikkona Alpi sai uuden pannan. Ostin edelleen samanlaisen puolikuristavan Hurtan pannan kuin mikä aiemminkin oli, mutta erivärisen. Olen tykännyt siitä, mutta vuoden päivittäinen käyttö oli saanut edellisen pannan siihen tilaan, että pelkäsin sen katkeamista millä hetkellä hyvänsä. Eivät nuo kangaspannat ikuisesti kestä. Toista olisi nahkaisen kanssa, mutta tuon vesihirmun kanssa kankainen on parempi.

Tässä muutamia kesäisiä fiilistelykuvia auringosta ja miun parvekkeesta viikko sitten.

Kaksi väsynyttä

Kodissamme on tällä hetkellä kaksi väsynyttä; toinen rokkaaja ja toinen hoidossa ollut.

Joen kaupungin kesän kohokohta on taas takanapäin. Olo on hieman haikea ja vähän tyhjä. Ensi vuotta odotellessa... Tällä kertaa se olikin miulle jo 16. kerta ja aina se on yhtä huippu. Olo tuntui veteraanilta ja aina muistelemme myös edellisiä rokkeja ja mitä muutoksia on tullut. 

Alpi oli lauantaista maanantaihin hoidossa miun porukoilla ja oli päässyt nauttimaan niin mökkeilystä kuin kaupungissa olosta. Viime yönä se oli hätistellyt kumealla vahtihaukullaan myös miun porukoiden kerrostalon pihaan leiriytymistä yrittäneen joukon pusikoiden läpi karkuun. Saman Alpi teki viimekin vuonna. Onneksi pimeässä ei näe, että vahtihaukun esittänyt koira onkin leppoisimmista leppoisin luppakorvainen höpsyli.

Karu paluu arkeen on siis tapahtunut, mutta viikonlopusta jäi taas paljon hienoja muistoja, mitä muistella vielä vuosienkin päästä. 

Rok rok taas vuonna 2015!

Ihana kesä!

Tässä meistä kesäkuva miun ihanalla parvekkeella otettuna. Alpi katsoo jo siihen malliin, et pistä se kamera pois. Yhtä onnistunutta kuvaa kohden tulee näet ainakin 20 epäonnistunutta, joten kuvaamissessio kesti aika pitkään.

Saan olla monestakin asiasta elämässäni tosi onnellinen ja vaikka joskus meinaan unohtaa ne hyvät asiat, niitä on kuitenkin tosi paljon. Olen miettinyt tosi paljon, teinkö oikean päätöksen jäädessäni tänne. Sillä hetkellä se tuntui siltä ja tulevasta ei voi tietää. Päätökset on tehtävä sen hetkisten tietojen perusteella, ei voi ajatella mennyttä eikä tulevaa. Elämä on tässä ja nyt. Vaikka elämä heittelee, se myös aina kantaa. Ja miun välillä hyvinkin epäonnisessa elämässä vakituinen työpaikka on kyllä sellainen lottovoitto, että jos se osuu kohdalle, se on todellakin otettava vastaan. 

Maanantai oli loistava päivä. Hengailin keskustassa, söin mansikoita ja jäätelöä. Illalla oli vielä siskojen miulle synttärilahjaksi ostama Jumalatar-hoito. Jännitin hoitoa vähän etukäteen, koska en ollut koskaan aiemmin käynyt missään kauneushoitolassa. Hyvin se meni kuitenkin.

Tällä viikolla on nautittu lämmöstä ja mökillä oleilusta. Alpi on päässyt mökkeilyn makuun ihan kunnolla, lötrännyt järvessä ja uinut entistä innokkaammin. Kuumuudesta johtuen ei olla juuri lenkkeilty kaupungissa, mökin pihalla vapaana juoksentelu on ollut loistoliikuntaa tuolle höpsylille. Kun meno alkaa yltyä liian villiksi tai joku haluaa uimaan, laitan Alpin kiinni pitkään köyteen.

Eilen oli illalla hieman kylmempää ja mie kävin kesäteatterissa! Se olikin varsin erilainen ja myös kylmä kokemus. Kylmästä säästä huolimatta katsomo oli aivan täynnä. Samalla tuli pyöräiltyä n. 20 km ja käytyä kuuntelemassa suomiräppiäkin.

Tänä aamuna on ollut myös todella kylmää ja niinpä ajeltiin Alpin kanssa ostamaan Alpille ruokaa hoidossa olon ajaksi. Jostain syystä Alpille ei meinaa maistua kuivaruoka mummolassa ollessa, joten nyt on sitten tarjolla raakaruokaa. Oikeaa hemmottelua herkkuruoan muodossa on siis luvassa!

Tällä viikolla on tosiaan Joen kaupungin kesän kohokohta. Tämän vuoden Ilosaarirock on miulle miun laskujen mukaan jo 16. Vaikka välillä olen asunut muualla, olen aina tullut rokin ajaksi tänne. Vaikka itse tapahtuma on kokenut monenlaisia muutoksia tässä vuosien varrella, menen sinne yhä uudestaan ja uudestaan. Alpi pääsee taas tuttuun hoitopaikkaan eli miun vanhempien luo lauantaista maanantaihin. 

Pitääkin muistaa tyhjentää ne anaalirauhaset ennen lauantaita ettei tapahdu viime vuoden toisintoa. Ilosaarirock 2013 syöpyi mieleeni ikuisesti siitä, että kesken Stellan jäähyväiskeikan sain puhelun iskä-koiranhoitajalta, että Alpilla on anaalirauhasongelmia. Keikan päätyttyä lähdin pikapikaa pyörällä porukoille, tyhjensin Alpin anaalirauhaset ja sitten takaisin rokkailemaan. Koiranomistajan elämä on yllätyksiä täynnä.

Alpin ensimmäinen mejä-koe

Hip hei, niin sitä vaan selvitettiin Alpin ensimmäinen mejä-koe kunnialla. 

Alpi sai AVO 3, 27 pistettä. 

Tuomarina oli Piia Juntunen ja koe järjestettiin Joensuun Sarvingissa. Tuomari kehui Alpin kykyä jäljestämiseen, mutta suositteli harjoittelua ja vauhdin pudotusta tarkentamaan suoritusta. Noh, kyllä mie sitä jo jarruttelin, mutta en ilmeisesti tarpeeksi. Menohaluja tuolla töhöttäjällä tuntuu välillä olevan liikaakin. Tuomari myös suositteli, että juoksuvaljaita ei käytetä mejäilyyn, vaan mejäilyyn pitää ostaa aivan omat valjaansa, että koira erottaa eri harrastukset toisistaan. Eli mars ostoksille! 

Laukaisuvarmuus-testikin meni loistavasti. Alpi vain nosti päätään laukauksen pamahdettua ilmoille. Taippareissa laukaisukestävyyttä testattiin eri tavalla. Nyt oli ensimmäinen kerta kun Alpi oli jälkiliinassa kiinni puussa ja mie olin kauempana testin aikana.

Opastaminen sen sijaan oli aika kammottavaa ja meni perseelleen, mutta eipä se mitään, ensimmäinen kerta oli laatujaan sitäkin hommaa. Päivät olivat pitkiä ja rankkoja. Tänään herättiin klo 4.45, vähän ennen kuutta oltiin jo matkalla ja kotona illalla oltiin puoli seitsemän aikoihin. Sitten kamojen purkamista ja syömistä.

Eilen jälkiä suunnistettaessa selvittiin vielä kuivana, mutta jäljiä veretettäessä taivas aukesi,ukkonen jyrisi ja jättimäisiä pisaroita putosi päälle kiihtyvällä tahdilla. Gore tex -kengät lotisivat vettä ja housut olivat niin painavat vedestä, että meinasivat tippua jalasta. Noh, hengissä selvittiin ötökkäparvista huolimatta.

Tänään taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi lämpimästi. Myö päästiin Alpin kanssa ensimmäisenä jäljestämään ja sit heti perään oli miun opastusvuoro. Ötököiden määrä edellispäivään verrattuna oli lisääntynyt valtavasti. Varsinkin jälkeä purkaessa tuntui, että miut syödään elävältä.

Täytyy kehua kyllä myös loistavaa autoani eli tuttavallisemmin Ylermiä. Yksi syy auton vaihtoon oli ilmastointi ja mm. se, että taakse saa koirahäkin ja kesäkuumalla takaluukkua voi pitää auki ilman että Alpi karkaa. Tänään tuo koirahäkki oli korvaamaton. Ikkunat ja takaluukku auki ja kyllä ilma kiersi autossa. Alpi oleili tyytyväisenä häkissään pitkän päivän.

Olin yllättynyt loistavista järjestelyistä. Kiitos Karjalan Spanieleille. Ehkä tässä joutuu liittymään nyt kyseisen yhdistyksen jäseneksi. Ruoka oli loistavaa molempina päivinä ja muutenkin järjestelyt olivat toimivat ja sujuvat.

Tänä aamuna herätessäni mietin taas kerran, että kyllä mie olen vaan aika täysillä hurahtanut tähän koiraharrastukseen. Alpikin käänsi vain kylkeä ja katsoi ihmeissään minuu kun meidän kesälomalaisten aamut eivät yleensä ole alkaneet klo 4.45. Kyllä se siitä sitten heräsi ja virkistyi nopeasti kun tajusi, että tässä ollaan lähdössä autolla jonnekin.

Jos tämä viikonloppu oli opettavainen Alpille, oli se sitä kerrassaan myös miulle. Tein virheitä, mutta koin myös onnistumisia. Kaupunkilaistytölle tälläisen harrastuksen aloittaminen ei välttämättä ole ensimmäisenä mielessä. Opin mm. kuinka käytetään kompassia ja nyt osaan sen. Hyvä mie! Siitä tulee myös onnellinen olo kun näkee, miten innoissaan koira on. Voi mamin höpsyliä. <3 

Nyt jo mietin, että mihin kokeeseen ilmoittautuisin seuraavaksi. Sitä ennen kuitenkin vielä Ilosaarirock, Kuhmon kamarimusiikkijuhlat, Krakovan matka, Sawo Show Kuopiossa ja uuden työn aloittaminen. On ihanaa kun on kaikkea kivaa odotettavaa. Miun elämä on kyllä tällä hetkellä tosi kivaa, pitkästä aikaa. :)

Pieni paniikki piristää perjantaita

Täällä ollaan taas jännän äärellä. Jännitystä ei puutu Elinan ja Alpin elämästä kun Elina sitä itse järjestää säännöllisin väliajoin. Noh, ei käy elämä tylsäksi!

Huomenna on Elinalla edessä metsässä rypemistä, eli mejä-kokeen jäljen tekemistä. Olen tässä epätoivoissani opetellut kompassin käyttöä ja panikoinut hieman. Tämä etukäteispanikointi on kyllä varsin typerää. Tiedän, että se jäljenteko sujuu varmasti hyvin, mutta silti se panikoittaa ja jännittää. Onhan se tosiaan miulle nyt aivan uutta. Olen aina ollut monessakin asiassa etukäteispanikoija ja -jännittäjä. Sitten kun on tilanne päällä, jännityskin unohtuu välittömästi. 

Tämäkin asia on yksi niistä asioista, joita en arvannut tapahtuvan kun ostin Alpin. Alpista piti tulla miulle vain lenkkikaveri, mutta kuinka kävikään? Myönnän, olen hurahtanut koiraharrastukseen! Taipparit, näyttelyt, mejä...mitähän vielä?! Toki miulla on muutakin elämää. ;)

Nyt pakkaan kamoja ja aion ottaa mukaan useammat vaihtovaatteet ja -kengät siltä varalta, että tulee vesisade tai tulee otettua lähempää tuttavuutta suonsilmäkkeiden kanssa. Reilu vuosi sitten kun olin tutustumassa mejäilyyn, kastuin aika pahasti. Tällä kertaa kaupunkilaistyttö on varautunut ihan varmasti kaikkeen! Olen myös ostanut hyviä eväitä, koska ulkona oleillessa ja liikkuessa tulee aina nälkä. Varsinkin suklaata pitää olla mukana! Vesivarantojakin pitää olla mukana, koska pitää muistaa juoda paljon. Viikonlopuksi on luvattu lämmintä säätä. Huomenna tarvitsee onneksi huolehtia vain itsestään, sunnuntaina lisäksi Alpista ja silloin pitää muistaa pakata Alpillekin tarpeelliset jutut mukaan.

Taidan jatkaa panikoitumista ja yrittää ottaa huomenna ja sunnuntaina kuvia tätä blogia varten mejä-hommista. Pitäkää peukkuja, että en eksy huomenna metsään! :)