Marraskuun alun mietteitä

Meillä oli aivan huippu syyslomareissu Bratislavaan ja Wieniin. Nautittiin mm. hyvästä ruoasta, kulttuurista, vanhoista rakennuksista, nähtävyyksistä, kävelystä, sinfoniaorkesterin konsertista, rennosta oleilusta ja ennen kaikkea yhdessäolosta. Molemmat kaupungit olivat ihanan erilaisia, mutta molemmista löytyi tosi paljon kivoja juttuja, joista myö molemmat tykättiin. Oli hauskaa seurata eri kulttureista olevia ihmisiä ja tutustua elämänmenoon eri maissa. Monessa asiassa riitti ihmetystä, mutta silti oli varsin kotoisa olo. Kumma kyllä, ymmärsin saksaakin yllättävän paljon ja onnistuin jopa tilaamaankin jotain melko sujuvasti saksaksi. Ei ole siis mennyt saksan opiskelu ihan hukkaan! Sen sijaan Slovakiassa tilattiin ruokaa vähän ummikkona ja lopputuloksena oli mm. sianlihalla täytetty paprika ja vaaleaa outoa leipää sekä perunakuorrutteista broilerinfilettä ja perunamuusia. Ja Slovakiassa kukaan ei tilannut lounaalla juomista. Hassua, mutta tämäkin oli yksi niistä uusista asioista, joita opimme. Kyllä matkailu avartaa ja en voi muuta kuin suositella sitä kaikille. Kummasti saa perspektiiviä omaan arkeen ja ajattelumaailmaan ja kokemusmaailmaan kun käy vähän jossain muualla. Ei tarvitse lähteä kauas, ymmärtääkseen muita kulttuureja paremmin. Jo Euroopassakin on paljon nähtävää ja koettavaa. 

Lomakin tuntuu enemmän lomalta kun maisemat vaihtuvat hetkeksi ja kun ei katsele niitä omia sotkuisia nurkkia ja lattialla pyöriviä koirankarvapalleroita ja mieti, että mitä nurkkaa nyt siivoaisi kun en oikein meinaa osata vain olla paikallaan kotona. Tulee puuhasteltua koko ajan kaikenlaista ja luultavasti ilman lomaa olisin siivonnut ainakin saunan ja puunannut muutaman muunkin kohdan tässä suuren suuressa lukaalissamme. Karvanlähtöaika meillä on onneksi taas hetkeksi selätetty, mutta kyllä tuosta karvapalleroisesta sitä karvaa lähtee silti tasaisen tappavasti. Vaikka välillä en meinaa jaksaa tuota uroksen vauhkoilua hajujen perään ja alituista koiven nostamista ulkona, kiittelen silti sitä asiaa, että karvanlähtöajat ovat harvinaisen selkeästi kaksi kertaa vuodessa.

Alpi oli ennätyspitkän ajan syyslomareissun takia iskä-koiranhoitajan luona hoidossa eli mummin ja ukin luona. Hyvin heillä oli mennyt muuten, mitä nyt Alpi oli oksentanut yhdelle matolle. Anaalirauhaset sen sijaan eivät olleet Alpia vaivanneet tällä kertaa. Alpi oli saanut lenkkeillä paljon ja niinpä meidän pieni koirapoikanen nukkui oikeastaan kaksi päivää kellon ympäri.

Huomenna Alpi pääsee taas tuttuun hoitopaikkaansa mummin ja ukin luo. Mie ja Mikko lähdetään muuttoavuksi Kuopioon. Olen tässä yrittänyt pakkailla, salaa. Alpi on tuijotellut ja käynyt tutkimassa reppua. Tuo spanieli kun haluaa osallistua AINA kaikkeen. Kuono on tutkimassa joka paikkaa ja spanielimaista apua olisi tarjolla kaikkeen. Välillä se on rasittavaa, mutta useimmiten se on todella hellyttävää. Välillä kun siivoan, Alpista on hauskaa riehua ja haukahdella imurille kuin suurimmalle viholliselle ja seuraavassa hetkessä käydä tyynen rauhallisesta nukkumaan imurin viereen välittämättä tuon taivaallista imurin äänestä. Silloin mietin, että mitähän tuon koiruuden päässä oikein liikkuu. Alpin reaktiot kun eivät ole ennalta arvattavissa. Ne liitelevät laidasta laitaan eikä niissä ole mitään kerrasta toiseen toistuvaa logiikkaa.

Työpäivät ovat olleet viime aikoina aika pitkiä meillä kummallakin ja iltaisin on tehty suunnilleen läpsystä vaihto ovella kun toinen on tullut töistä ja toinen mennyt töihin. Sama on toistunut aamulla kun toinen on tullut ja toinen taas lähtenyt. Onneksi mie olen silti kerennyt muutaman kerran viikossa spinningiin tai jollekin muulle ryhmäliikuntatunnille. Hikiliikkuminen auttaa kyllä jaksamaan arjessa. Vaikka olisi miten väsynyt lähtiessä, niin kotiin tullessa jalat maitohapoista täristen mieli on kuitenkin virkeä ja pirteä. Pari kuukautta sitten hankkiessani kuntokeskusjäsenyyden, miulla oli tavoitteena käydä siellä kaksi kertaa viikossa ja aika hyvin olen pysynyt siinä päätöksessäni. Joillain viikoilla olen kerennyt sinne jopa kolme kertaa. Huippua! Tosin aina lähtiessäni Alpi huokailee ja tuijottaa spanielinsilmillään alta kulmien, että taas se mami lähtee ja hän jää kotiin. Niin, tuijotus ja huokailu tapahtuvat silti, vaikka Mikko jäisi kotiin. Voi sitä höpsyliä. <3

Heipä hei, täällä Alpi!

Talvi meinaa saapua Joen kaupunkiin. Työmatka on ollut jo liukas ja olen jo miettinyt talvirenkaita. Hain kellarista ensimmäiset talvivaatteet ja kaivoi esille paksummat pipot ja käsineet. Ensilunta ei sentään ole vielä satanut. Olen hytissyt kylmästä, mutta Alpin menoa kylmä tuuli ei ole haitannut. Hän kävi tänään viimeksi rypemässä järviveden viileydessä. Minua jo meinaa pelottaa Alpin mahdollinen kylmettyminen, mutta ehkä hän osaa itse miettiä, milloin on liian kylmää...tai sitten ei. Muistin juuri, että keväällä Alpi taisi mennä pulikoimaan osittain jäiden sekaan, siihen pieneen sulaan  kohtaan rannassa. On se vaan kyllä melkoinen hurjapää!

Viime viikkoinen ripuli on selätetty ja hirvenluut löysivät uuden omistajan. Meille niitä ei enää tule, koska kumpikaan meistä ei jaksa valvoa yhtään turhaa yötä ripuloivan koiran kanssa ja juosta vähän väliä ulkona. Ensimmäisen yön jälkeen en enää edes muistanut, monta kertaa kävimme ulkona ja tuliko kakkaa vai ei. Ja töistä kotiin ajaessa vaivuin liiankin syvään ajatuksiini. Onneksi en sentään nukahtanut rattiin. Ilmeisesti syynä ripuliin oli siis se, että olen antanut tuoreita luita liian harvoin. Välillä kun annoin niitä säännöllisesti, ei masuongelmia ollut. Mie en sinänäs ollut missään vaiheessa huolissani Alpin olosta, vaikka juostiin pihalla vähän väliä. Koira oli kuitenkin iloinen ja reipas oma itsensä ja söi ja joi normaalisti.

Alpi on aina ollut melkoinen sylimyyryilijä. Tuntuu kuitenkin, että viime aikoina se on vain lisääntynyt. Ihokosketus ja lähellä oleminen lempi-ihmisten kanssa on Alpille tärkeää ja hän selkeästi nauttii siitä. Luin jostain, että koirat eivät pidä halailusta. Alpi pitää kyllä, tulee oikein itse oma-aloitteisesti halailemaan ja tykkää oikeasti olla lähellä. Usein Alpi puskee kuin kissa ja kyöhnää jaloissa. Alpin tassutkin leviävät kuin kissan tassut ja niillä saa melkoisen pitävän otteen. Alpi osaa kehrätäkin kuon kissa ja mietinkin joskus, että hän oli varmaan edellisessä elämässään kissaeläin. Viime viikonloppuna tuo höpsyläinen löysi itsestään myös apinan elkeitä kun kesken trimmauksen tuli tilanne, että hän päätti lähes kiivetä Mikon olkapäälle. Tänään meillä eleli Alpi-mangusti kun sängyn laidalla istuva koira nousi takajaloilleen seisomaan ja tasapainoili kahdella jalalla pehmeällä sängyllä, häntä tasapainoelimenä taaksepäin sojoittaen. Se tilanne olisi pitänyt saada videolle!

Trimmaus itsessään sujui sunnuntaina varsin hyvin ja rauhallisemmissa merkeissä kuin edellisellä kerralla. Kun itse on tyynen rauhallinen (joskus tosiaan olen itse sellainen, yllättävää kyllä) ja jaksaa rauhoitella koiraa, se varmasti auttaa. Vain kerran tuo höpsyli meinasi tosiaan käyttäytyä kuin apina ja kiivetä karkuun. Minulla itselläni riittää vielä harjoittelemista trimmaushommissa ja ei tuo lopputulos paljon arvostelua kestä. Korvat näyttävät ihan hyviltä, mutta kaulan ajelu on se haastavin asia. Hiljaa hyvä tulee ja harjoittelu tekee mestarin tässäkin asiassa.

Matkakuumetta ilmassa! Alpikin menee jo päivää aiemmin hoitoon kuin oli aiemmin suunnitelmissa ja myö suunnataan Helsinkiin kahdeksi yöksi aiemman yhden sijaan. Alpille on ruoat ja namit viety jo iskä-koiranhoitajan luo. Vielä pitäisi siistiä tassukarvat, tyhjentää anaalirauhaset ja pestä koko koira. Kumma kyllä, usein juuri silloin kun Alpi on hoidossa, alkavat anaalirauhaset vaivata. Liekö joku stressireaktio?!

Kammottavat punkit ja syksyn puuhasteluja

Olen käyttänyt Alpilla Bayvantic-valeluliuosta punkkeja vastaan ja se on toiminut oikein hyvin. Viimeisimmän aineen laitoin muistaakseni elokuun puolessa välissä ja ajattelin, että olkoon se tämän vuoden viimeinen. Punkkeja ei juuri ole ollut kunnes nyt viikon sisään olen irroitellut niitä Alpista neljä kappaletta. Viimeisimmät inhotukset löysin viime perjantaina. Rapsuttelin ja tutkin Alpia ja huomasin varpaiden välissä rastoittuneen karvapallon. Otin trimmaussakset ja leikkelin sen pois. Samalla tajusin, että se rasta on tullut siitä kun Alpi on ilmeisesti nuollut varpaiden väliä. Ei kun tarkempaa tutkimusta ja sieltähän se punkin ällötys löytyi syvältä varpaiden välistä. Hyh! Jo toinen kerta tänä kesänä kaivella punkkia Alpin varpaiden välistä. Melkoisen haastava ja vaikea paikka irrottaa punkki. Voi ällötys sentään!

Muuten meillä on ollut aika normiarkea. Aika usein arki-iltoinakin on käyty mökillä ulkoilemassa. Se on kivaa ennen kaikkea Alpista, koska hän saa juosta siellä metsässä vapaana. Onpa tuo hurjapää käynyt kastautumassa vielä järvessäkin. Iltaisin ja aamuisin on otettu käyttöön jo heijastinliivikin.

Viime viikonloppuna vietiin vene talvisäilytykseen Nurmekseen. Alpi pomppi trailerilla olleen veneen ympärillä aivan kuin olisi ymmärtänyt, että tämän kesän veneilyt on nyt veneilty. Nurmeksessa oli kuulemma susilauma, joten emme uskaltaneet päästää Alpia juoksemaan vapaana metsässä, vaan koira pysyi kiinni. Alpi meinasi olla vähän toista mieltä asiasta. 

Työsyksy on pitänyt mamin kiireisenä, mutta on tämä ollut kyllä huippu syksy silti kaikin puolin. Olen intoutunut töissäkin some-maailmasta ja tehnyt uusia aluevaltauksia sinnepäin. Tämä on sitä elinikäistä oppimista. Ei voi jäädä laakereilleen makaamaan vaan pitää pysyä menossa mukana, ennen kaikkea nuorten maailmassa. Älylaitteiden kanssa on oltu tekemisissä muutenkin, kun olen toiminut apuna ja tukena iskä-koiranhoitajan iphonen käytössä. Omista laitteistaankin oppii uutta koko ajan.

Kiireiseen työsyksyyn olen saanut virtaa uudesta (ja minulle ensimmäisestä) kuntokeskuksen jäsenyydestä. Vaikka sinne lähtiessä väsyttäisi kuinka, tulee siellä yleensä energinen olo. Energinen olo voi olla siitä huolimatta, vaikka jalat tärisisivät kotiin tullessa tai seuraavina päivinä ei meinaa päästä sängystä ylös. Olen saanut tuon toisenkin puoliskon liikkumaan sinne. Liikkuminen tekee vaan niin hyvää! Alpin kanssa liikkuminen kun on aika paljon rauhallisempaa niin sen vastapainona kunnon hikiliikunta on oikeasti tarpeen.

Mietteissä on ollut jo useamman kuukauden ajan auton vaihtaminen. Miulla taitaa olla vaan niin suuret kriteerit, että ei ole kovin montaa vaihtoehtoa, joihin voisin ja haluaisin tuon vaihtaa. Eli etsintä jatkukoon. 

Alpi-herra kaipaisi taas jo trimmaamistakin. Pitäisi raahata järkyttävän painava trimmauspöytä tänne ja ryhtyä taisteluun. Alpi on kyllä siinäkin puuhassa vähän rasittava. Ensin hän vastustelee viimeiseen asti kaikkea trimmausta niin konetta kuin saksiakin. Lopulta hän sitten melkein nukahtaa saksien suhinaan. Hassu koira!

Hänen koiramaista korkeuttaan luultiin taas kerran pennuksi. Ymmärtäähän sen, kun katselee Alpin innokasta hösellystä. Miten tuo koira voikin olla aina niin iloinen ja touhukas?! Alpin touhujen katselusta tulee vain niin hyvälle tuulelle, että työpäivien väsymyskin unohtuu melkein samalla hetkellä kun tulee kotiin ja näkee hänen iloisen ilmeensä ja olemuksensa ja paukuttavan häntänsä.

Mami odottelee täällä jo reilu viikon päästä alkavaa syyslomaa ja ulkomaanreissua. Alpi menee tuttuun hoitoon iskä-koiranhoitajan ja mummin luo.

Hänen koiramainen korkeutensa

Hänen koiramainen korkeutensa Hallberg ensimmäinen päätti yöllä klo 3.00, että mami pitää herättää ja päästä ulos. Ensin tökkäys kuonolla ja levotonta liikehdintää. Yritän olla reagoimatta ja toivon apinan nukahtavan uudelleen. Sitten kuuluu vaativa ja hieman hätääntynyt pieni uikutus. Unihiekat karisevat silmistäni kun lennähdän sängystä ylös ja alan kiskoa vahdissa ulkovaatteita päälleni. En kerkeä katsoa edes, sataako ulkona. Toivon, että ei sada. Kuonolainen tuijottaa minua spanielin silmillään vaativasti ja piipittää hiljaa. Kirmaamme ulos ja hoen ääneen, kakka, kakka. Ulkona on hiljaista ja pimeää, tuulee. Kävelemme puskia pitkin ja hoen edelleen kakkaa. Kakkaa ei tule. Sen sijaan Alpi pissii ja pissii ja nuuhkii. Olen ärsyyntynyt. Muutenkin herätys on jo klo 5.00 Kuopion koulutusreissun takia. Kakkaa ei tule. Alpi nuuhkii jänisten hajuja ja pomppii kahdelle jalalle. Lähdemme takaisin sisälle ja yritän nukkua. Ei nukuta. Alpi sen sijaan tuhisee tyytyväisenä. Päätän sitten kirjoitella tätä blogia.

Paluu arkeen

Olemme palailleet tässä vähitellen arkeen. Alpista on tullut kesän aikana varsinainen unikeko ja laiskottelija. Liekkö tarttunut tuosta eräästä miespuolisesta henkilöstä, joka täällä myös asuu. Mie tarvitsen jostain syystä paljon vähemmän unta ja aamuvirkkuna ihmisenä, olen aamuisin hereillä jo monta tuntia aiemmin kuin nämä kaksi unikekoa. Alpia on joutunut siis jopa herättelemään aamulenkille ja aamupisujn jälkeen Alpi on jatkanut unia välittömästi. Aamuruoka ei ole myöskään maistunut aikaisin aamulla vaan Alpin mielestä on kivempaa käpertyä takaisin nukkumaan.

Ruoasta puheenollen olemme tehneet taas yhden ruokakokeilun, jälleen kerran huonolla menestyksellä. Ostin muutaman kilon pussin Sam's field -ruokaa ja olen syöttänyt sitä nyt Alpin tavallisen ruoan joukossa, suunnilleen puolet ja puolet. Alpin turkissa on nyt rusehtavia laikkuja ja turkki punertaa mahasta enemmän kuin aiemmin. Lisäksi ulosteen määrä on kasvanut, vaikka ei se onneksi ole ollut löysää. Meinasin jo lopettaa ruoan syöttämisen, mutta en raaski heittää ruokaa menemään. Ei sitä ole enää onneksi paljoa jäljellä. Pysyttelemme siis tutussa ja turvallisessa Acanassa. Kyllä tuo uusi ruoka on Alpille maistunut, mutta sivuvaikutukset eivät miellytä.

Eilen ajelin ensimmäistä kertaa itse Alpin kaulan. Suoraan sanottuna siitä tuli melkoisen kauhea, mutta uskon, että harjoittelu auttaa tässäkin asiassa. Tilasin Andiksen trimmikoneen Peten koiratarvikkeelta ja tykkään kyllä laitteesta näin yhden käyttökerran jälkeen. Mukana tullut terä oli juuri sopiva ja ajoi turkin kaulasta tarpeeksi lyhyeksi. Lisäksi ääni oli miellyttävä ja kone ei myöskään kuumunut liikaa. Trimmauspöytäkin on aivan loistava. Alpi itse ei sen sijaan käyttäytynyt kovin loistavasti, vaan yritti tapansa mukaan vastustella toimenpidettä, kunnes lopulta meinasi nukahtaa kun siistin rajoja ohennussaksilla.

Mikko lähti tänään aamulla kalastusreissulle Norjaan ja myö jäätiin kotiin. Mie aloitin viime viikolla työt ja Mikko aloitti loman. Olen kyllä aika innoissani työstäni, koska myö päästiin nyt aivan uusiin tiloihin. Mielessä on miljoona ideaa kännykkäparkista lähtien. Kävin jo äsken kaivamassa kellarista kangasvarastojani ja kohta alan suunnitella niistä kännykkäparkkia.

Alpi-herra lomailee

Alpi-herralla on kesäisin onnelliset ajat. Hän joutuu olemaan yksin todella vähän talveen verrattuna ja saa olla mukana monenlaisessa toiminnassa. Joen kaupungissa on taas ollut hellettä ja meidän koti on ollut todella kuuma. Tänäänkin käytin Alpia uimassa kaksi kertaa, että turkki kastuessaan viilenee ja täällä kotona ei olisi niin tuskallista olla. Samalla Alpi saa juoda järvestä, mikä on myös yksi hänen lempipuuhistaan.

Eilen olimme todellisia kyläluutia ja vierailimme kahdessa eri paikassa. Molemmissa oli koiria ja toisessa Alpi saikin juosta pihalla vapaana sydämensä kyllyydestä. Vapautta kesti siihen asti, kun Alpi ajoi kissan puuhun. Sen jälkeen nappasin hänet kiinni. 

Viime viikonloppuna myö oltiin reissussa Jyväskylässä, Tuurissa ja Seinäjoen asuntomessuilla. Alpi oli tutussa hoitopaikassa mummin ja ukin luona. Hän oli siellä myös Ilosaarirock-viikonlopun. Rokkiviikonloppuna Alpi oli ollut todella noheva ja estänyt pyörän varastamisen herättämällä yöllä ukin. Pyörä oli yritetty varastaa sieltä parvekkeen alta ja Alpi oli kuullut sen. Eräänä rokkivuonna Alpi oli pelotellut kumealla haukulla parvekkeelta käsin pihalle mölyämään tulleen rokkikansan pensasaidan läpi pakoon.

Alpi kävi taas hammaslääkärissä tuossa viime viikolla. Huomasin ihan yhtäkkiä Alpin ikenessä patin ja kävin näyttämässä sitä eläinlääkärille. Noh, se oli ikenen liikakasvua, jota voi kuulemma tulla liiallisen hammaskiven perusteella ja oli Alpilla vähän ientulehdustakin. Varattiin aika patin poistoon ja hampaiden puhdistukseen. Sain taas ohjeet hampaiden pesemiseen ja olemme taas aloittaneet treenit. Viikonlopun reissu sotki vähän kuvioita, mutta nyt muutaman illan perusteella ja pelkällä koiran hammastahnalla ja sormella pesu sujuu jo mukavasti ja Alpi suorastaan odottaa sitä illalla. Hän lipruttelee kielellä hauskasti ja selvästi pitää hammastahnast. Saa nähdä, miten pitkän totuttelujakson päästä voimme siirtyä sähköhammasharjaan. Ensin pitää totuttaa Alpi kuitenkin tavalliseen koiran hammasharjaan. Jos en nyt oikeasti pese Alpin hampaita, ne voivat mennä huonoon kuntoon. Nyt ne ovat vielä hyvässä kunnossa.

Hammaslääkärissä käynnin jälkeen Alpi oli sen verran taju kankaalla, että oli hyvä ja helppo leikata kynnet ja trimmata korvien sisäpuolta. Kyllä kynsien leikkuu sujuu onneksi ihan hyvin muutenkin. 

Viikonlopun reissulta Alpi sai tuliaisiksi uuden nahkaisen hihnan. Hihna on aivan samanlainen kuin entinenkin, koska se oli todettu hyväksi ja kestäväksi. Meiltä kun on hajonnut varusteita lukematon määrä. Nykyinen hihnakin olisi vielä kestänyt, mutta sen lukko reistaili hieman. Joskus lenkillä olen saattanut yhtäkkiä huomata, että kas, Alpi onkin vapaana kun lukko on jostain oudosta syystä auennut. Toivottavasti nyt ei käy enää niin. 

Kuvia

Pääsiäisenä Alpi pukeutui pääsiäisnoidaksi.

Pilkillä kävimme viime talvena muutaman kerran. Tässä olemme Höytiäisellä.

Työpaikan vappunaamiaisiin lainasin Ilonalta hänen penkkariasunsa. Totoro-asu on miun kaavoittama ja ompelema. Käytiin silloin joskus ostamassa kankaat Tallinnasta. Tallinnassa on kyllä hyvät kangaskaupat ja edullisia kankaita verrattuna Suomeen. Asu herätti töissä hilpeyttä ja Alpikin oli kiinnostunut varsinkin sen hännästä.

Helatorstain aikaan kävimme minilomalla Kuopiossa sukuloimassa. Oli oikein rentouttavaa ja kävimme myös juoksulenkillä koirien kanssa.

Vuoden 2016 mejä-kausi avattiin toukokuussa Nilsiässä. Siellä hajoilivat varusteet ja lainavarusteilla mejäiltiin kuitenkin tulos AVO 3.

Alpi ja Nilsiän mejä-kokeen palkinto.

Kesäkuun alussa, heti loman alettua järjestelin työpapereita. Alpi oli avulias niin kuin aina ja hän ei tainnut saada mielestään tarpeeksi huomiota ja tuli makaamaan koko paperikasan päälle.

Käytiin treenailemassa mejää Uskalissa. Treeni meni hyvin ja loi uskoa tulevaan. Seuraavassa kokeessa Sarvingissa tiputtiinkin sitten maan pinnalle kun tuloksena oli hylätty suoritus kolmen hukan takia eli AVO 0.

Tämä on Alpin autohäkki. Se on yksi Alpin lempipaikoista. Siellä on mukava matkustaa sekä välillä rauhoittua muutenkin ja ottaa unet. Aina kun lähdetään kotoa lenkille, Alpi haluaa koukata auton kautta toiveissa se, että lähdettäisiinkin jonnekin autolla. Autolla päästäänkin moneen mukavaan paikkaan kuten mökille uimaan ja juoksemaan vapaana.

Tässä kuvassa ollaan satamassa, josta on muodostunut viime aikoina yksi meidän vakiokäyntipaikoistamme. Alpi tietää, minne satamasta pääsee eli veneilemään. Alpi onkin reipastunut veneilyssä hirmuisesti. Hän haluaa istua aina miun ja Mikon välissä kuono tuulta kohti, korvat lepattaen kuin siivet. Tässä kerran Alpi nousi kovassa vauhdissa seisomaan takajaloilleen kun sai jonkin hyvän vainun.

Juhannuksena Lieksassa Alpi otti näin rennosti. Tämä on kyllä vähän huijauskuva, koska suurimman ostan ajasta Alpi oli kaikkea muuta kuin rauhallinen.

Juhannuksena kerettiin myös meijän mökille. Siellä Alpi toipui Lieksan mökkeilyn rasituksista ja lähinnä nukkui.

Kotiimme saapui trimmauspöytä. Alpi onkin saanut nauttia jo Elinan parturin palveluista. Epäilen vahvasti, että kyseessä on kaikkea muuta kuin nautinto, mutta yllättävän hyvin se on sujunut. Trimmauspöytä on helpottanut trimmaamista huomattavasti. Se säästää omaa selkää ja Alpi on siinä paljon rauhallisempi kuin lattialla eikä voi kynsiä miun jalkoja verille. Ostin toukokuun koiranäyttelystä myös uudet ohennussakset. Vielä pitäisi tilata trimmauskone. Kuvan ottamisen jälkeen on trimmattu jo korvat ja tassut, joten Alpi on aika paljon siistimmän näköinen kuin tuossa. Mahakarvojakin mie olen leikannut vähän lyhyemmäksi, koska Alpin pissa haisee niissä niin pahalle. Ihanaan rintaröyhelöön en sen sijaan ole koskenut.

 Kesäkuun lopulla kävimme taas Uskalissa ja innostuin ottamaan Alpin kanssa selfieitä. Alpi onkin oikealle päälle sattuessaan varsin innokas poseeraaja.

Kesään kuuluu myös ikkunanpesuhommat ja tänä vuonna olen ollut hieman jäljessä tavanomaisesta  aikataulusta. Alpi oli siinäkin puuhassa avulias, niin kuin aina. Hän tökki kuonollaan puhtaita ikkunoita ja taisipa lipaista kielelläkin. Lisäksi hän oli koko ajan edessä, milloin missäkin makaamassa, istumassa tai seisomassa.

Viime viikonloppuna kävimme Paiholassa. Lenkkeilimme tien varrella ja sen jälkeen Alpilla oli jano. Alpilla on hauska juomisasento aina kun jano on oikein kova. Usein Alpi yrittää myös juoda ojat, joet ja järvet tyhjäksi. Tälläkin reissulla tämä vesivainuinen koira suuntasi määrätietoisesti kohti pusikkoa ja kas, sieltä löytyi Alpille oja, johon mennä rypemään ja juomaan. 

Paiholassa.

Laivakoira tähystää. Maata näkyvissä!

Tänään saimme vihdoin ostettua Alpille pelastusliivit. Alpi oli shoppailureissulla mukana sovittamassa pelastusliivejä. Tämä Rukan malli oli sopivin ja vaikutti myös muutenkin parhaalta kestävyytensä puolesta. Koko on M: 10-20 kg. Alpi painaa juuri sen 20 kg ja seuraava koko olisi ollut aivan liian iso. Meillä kun hajoaa kaikki varusteet vuorotellen. Nytkin nahkahihna vetelee viimeisiään ja en sitten näköjään muistanut katsella eilen uusia. Kaikista hauskinta shoppailureissulla oli Alpin hösellys ja töhellys ja se, kun myyjä luuli häntä pennuksi.

Kyllä kelpaa poseerata näin hienoissa pelastusliiveissä!

Alpilla on tulossa taas mukavia hetkiä mummolassa. Sekä tällä viikolla että ensi viikolla Alpi pääsee hoitoon iskä-koiranhoitajan ja mummin luo. Taitaa siellä olla tällä viikolla myös miun isosisko perheineen, koska on Joen kaupungin kesän kohokohta eli Ilosaarirock! Alpin turkkia onkin nyt trimmattu ja siistitty hoitoon menon takia. Kelpaa sitten keskustan liepeillä lenkkeillä ja ilostuttaa vastaantulijoita. Monet vastaantulijat aina hymyilevätkin Alpille ja taluttajalle iloisesti. Tällä viikolla tuli myös kommenttia hienosti kiiltävästä hyväkuntoisesta turkista.