Mami sai taas tänään olla ylpeä pikkuisesta (ainakin iältään, jos ei kooltaan) koirastaan. Mentiin tuohon läheiseen koirapuistoon, kun Alpilla tuntui olevan energiaa aamuisesta juoksulenkistä huolimatta tai ehkä siitä johtuen. Siellä Alpi pinkoi päästä päähän, minkä jaloistaan pääsi ensin yksinään. Sitten sinne tuli pikkuruinen koira, chihuahuan ja tiibetinspanielin risteytys. Miulta sitten kysyttiin, onko miun koira vihainen kun niin innokkaasti tuli tutkimaan pikkuruista koiraa. Totesin, että on vaan niin utelias ja et pentu on Alpikin vielä. Sitten päästi koiransa maahan, tutustumaan Alpiin ja voi että miten ne kirmasivat iloissaan peräkanaa pitkin koirapuistoa. Pienempi edellä, isompi perässä. Alpi oli varsin ihastunut tuohon söpöön narttukoiraaan, mutta oli tosi varovainen tutustumisyrityksissään ja leikeissä.
Alpi vaan osaa olla niin hienosti kaikenkokoisten koirien kanssa ja myös lasten kanssa. Alpi ei ole liian raju ja osaa suhteuttaa käyttäytymisensä siihen, millainen leikkikaveri on kysymyksessä. Ehkä tämä miun sinnikäs tutustuttaminen eri rotuisiin ja eri ikäisiin koiriin sekä lapsiin on tuottanut tulosta ja varsin positiivista sellaista. Toki myös walesinspringerspanieli on luonteeltaan jo sosiaalinen ja ihmisystävällinen. Tai ei Alpi kyllä kaikista koirista ole kiinnostunut, riippuu paljon rodusta. Tässä myös yksi syy, miksi olen kyseisen rodun valinnut. Vietän aikaa siskoni perheen kanssa aika paljon ja voihan olla, että itsellänikin on joskus vielä Alpin elinaikana lapsia. Siksi onkin tärkeää, että Alpi on saanut tutustua lapsiin jo pienestä pennusta asti. Toki mami on kuitenkin Alpille se ykkösihminen elämässä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti