Alpi sai olla mummin ja ukin luona hoidossa lauantaista maanantaihin kun Elina-mami oli rokkailemassa. Vähän mietitytti, että mitenhän sujuu, mutta hyvin oli mennyt. Mitä nyt mie sain tekstarin kesken Stellan loistavan keikan lauantaina, että Alpilla on taas anaalirauhasongelmia. No ei siinä auttanut muu kuin lähteä tyhjentämään ne. Alpin olo helpottui kerralla, tosin mie missasin sitten Haloo Helsinki! -bändin keikan. Onneksi laulu ja soitto kuuluivat hyvin läpi keskustan, joten sain nauttia ainakin sillä tavoin keikasta.
Kokonaisuutena tämä ilmeisesti miulle 14. peräkkäinen rokki (tai ehkä jopa 15, olenkohan jo mennyt laskuissa sekaisin) oli taas aivan loistava. Sää suosi, bändit pistivät parastaan, rokkailuseura oli loistavaa, näki tuttuja ja uusiakin tuttavuuksia ja toki myös juoma ja ruoka olivat hyviä. Ihanaa oli myös päästä aina omaan kotiin yöksi. Eilen illalla oli kyllä varsin tyhjä fiilis, taas kerran. Alpiakin oli jo ikävä ja koti tuntui todella tyhjältä. Sitä odottaa koko vuoden rokkia ja sitten kolme päivää ja se on ohi. Miksi kaikki hyvä ja hauska menevät niin nopeasti ohi?! Nyt on taas aika aloittaa odottamaan ensi vuoden rokkia.
Tänään aamulla Alpi tuli kotiin ja meinasi seota taas ilosta. Miekin olin iloinen jälleennäkemisestä, olihan siitä jo hurjat kaksi yötä kun edellisen kerran nähtiin. Häntä heilutti koiraa, joka ilosta sekaisin viipotti ympäri asuntoa ja nuuhki minua. Ilmeisesti rokkihoitolassa oleminen oli kuitenkin stressannut ja väsyttänyt Alpia, koska hän ei ole nyt tehnyt muuta kuin nukkunut monta tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti