Mustikkametsässä

Aamulenkkeilyn jälkeen Alpi sai levätä ja mie naputtelin tietokoneella opintojani. Sitten mie pakkailin kamoja kasaan ja suuntasimme mökille ulkoilemaan ja mustikkaan.

Ensin kävimme sellaisen 10 km:n kävelylenkin, kiertoreittejä Lykynlammelle ja takaisin. Siinä meinasin kuuma tulla, koska aurinko alkoi porottaa ja miulla ei tietystikään ollut juomista mukana. Itsehän toki selvisin hyvin ilmankin, mutta Alpin piti saada juomista. Joten, meidän piti kävellä Lykynlammella monen monta porrasta alas, että Alpi sai juoda lammesta ja sitten takaisin ylös.

 

Ylöspäin mentiin juoksuvauhdilla.

Kävelylenkin jälkeen olisi tehnyt mieli vaan olla ja löhötä, kerrankin, mutta koska olin päättänyt jo kotona kerätä mustikoita, toteutin päätökseni. Alpi sai olla vapaana suunnilleen puolitoista tuntia kun mie keräsin mustikoita. Ennen mustikkametsäilyä Alpi kävi toki uimassa. 

Meidän mökin pihassa oli yllin kyllin isoja mustikoita, joten päätin kerätä siinä. Siinä oli myös helpointa antaa Alpin olla vapaana. Ei Alpi tosin ihan pihassa pysynyt, mutta tiedän, että ei se kauaksi mamista lähde. Miulla roikkui pilli kaulassa ja aina kun huomasin Alpin kadonneen näköpiiristä, kutsuin Alpin luokseni pillillä viheltäen. Sehän kävi hyvästä luoksetuloharjoituksestakin. Alpi nimittäin juoksi täysillä, korvat hulmuten, aina miun luokse kun kuuli pillin. Siinä se sitten välillä heittäytyi selälleen miun jalkoihin, mustikkapuskaan. Eipä ihme, että takajaloissa olikin joitain siniviolettia väritystä. Miun mustikankeruu sujui siis muuten ihan hyvin, mitä nyt innokas Alpi kävi välillä piehtaroimassa miun jaloissa ja välillä olisi halunnut työntää päänsä sankoon. Välillä Alpi makasi ihan rauhallisena jossain lähellä ja tarkkaili miun puuhia, kunnes keksi taas lähteä huitelemaan jonnekin kauemmas.