Ilmassa on tosiaan syksyn tuntua ja tuoksua. Eilen illalla kävimme pitkällä sadekävelyllä. Alpi rakastaa sadetta eikä nyrpistele nenäänsä ovella, vaikka taivaalta tulisi kaatamalla vettä. Alpi on aina valmiina ulos ja sateisella ukkossäälläkin on uteliaana parvekkeella tarkkailemassa säätilaa. Tosiaan, sillä lenkillä kastuttiin molemmat, sekä mie, että koira. Sää oli kuitenkin ihana ja olin varustautunut oikein.
Ulkoa tullessa Alpi marssi taas omatoimisesti "pesu"-käskyllä kylppäriin ja ajattelin sitten pestä Alpin samantien shampoolla, kun tiesin, että märkäkoirasätky on tulossa joka tapauksessa. Hoitoainetta miulla ei vielä ollut, pitää ostaa ja testata sitä vielä ennen näyttelyä muutaman kerran. Viimeisimmästä shampoopesusta olikin jo aikaa ja kylläpä Alpin turkki kirkastui ja valkoinen väri hohtaa todella kirkkaan valkoisena ja punaruskea suorastaan sädehtii. Noh, selän pörröt eivät kadonneet mihinkään, vaikka en koskenut märkään turkkiin pyyhkeellä, vaan annoin kuivaa sen omaa tahtiaan.
Alpi sai tavallisen märkäkoirasätkynsä ja siinä tuntui, että seinätkin ovat tiellä kun koira kaahaa ympäri asuntoa minkä jaloistaan pääsee. Matot olivat mytyssä, mikä missäkin nurkassa ja vesikuppikin kaatui ja valutteli vettä mukavasti parketille ja listan väliin. Taitaa olla kohta lattiaremontti edessä tällä koiranomistajalla. Parketti ei ole koiraperheen lattia. Laattalattia ainakin keittiössä ois ihana ja ihan paras. Tai sitten yksi hyvä vaihtoehto olisi siirtää vesikuppi kylppäriin. Pitänee harkita vakavasti. Alpi kun muutenkin loiskuttelee lörppähuulistaan juodessaan vettä ympäriinsä ja sitten vesivana lähtee vesikupilta ja kulkee olohuoneeseen asti. Mie sitten aina vähän vauhkona pyyhin lattioita kuivaksi.
Sain eilen Alpin kasvattajalta lainaan näyttelymanttelin. Teen Alpille oman tässä lähipäivinä. Kävin jo tänään tonkimassa kellarissa kangasvarastojani ja vuoriin sopivaa kangasta löytyi, mutta päällisosan kangas täytyy käydä ostamassa. Jospa sillä manttelilla saisi painettua tuota pörröturkkia vähän alaspäin. Voi miun ihanan pitkäturkkista pörrökoiraani. <3 Ihana se turkki muuten on, mutta että kun se pitäisi saada kuosiin näyttelyitä varten. Ehkä pitää ruveta harjoittelemaan Alpin föönaamista. Alpi olikin kyllä jo tuossa viime viikolla varsin kiinnostunut hirvittävä-äänisestä hiustenkuivaajastani kun kuivasin omia hiuksiani.
Tulevat päivät tai melkein kokonainen kuukausi vielä huudatetaan sitten fööniä ja harjoitellaan sitä näyttelyseisomista.
Johonkin on myös kadonnut miun hienosti toisia koiria kadulla ohitteleva koirani. Tässä muutamana päivänä on suoritettu jos jonkinmoisia lähestymisiä ja ohituksia. Siinä ei tunnu namit tai miun sanat ja käskyt paljon auttavan kun Alpi on päättänyt olla tottelematta minua. Huoh, harjoitukset jatkuvat tälläkin saralla. Nyt pitää vaan survoa joka tasku täyteen nameja. Välillä kun niitä ei enää tarvinnut...
Ilmassa on tosiaan syksyn tuntua, mutta en mie valita. Eilen piti laittaa jo tuulipuku päälle ja gore tex -lenkkarit jalkaan ja tänään kaivoin esille hansikkaat. Jumppaan mennessä sillalla pyöräillessä meinasin jäätyä ja pipo olisi ollut tarpeen. Eipä ollut hanskojakaan silloin vielä. Ulkona on siis melkoinen tuuli, mutta Alpi taitaa olla vaan tyytyväinen tästä ilman viilenemisestä. Meidänkin kotona on vihdoin lähes inhimillistä nukkua ja oleilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti