Huh, toisesta ylipitkästä työpäivästä selvitty ja Alpillakin oli mennyt ihan hyvin. Kiitos Minna-kasvattajan lainaaman pentuaitauksen, jonka siis laitoin kiinni koiraporttiin, josta Alpi pääsi eilen läpi. Nyt Alpi oli ollut ihan rauhallisesti omalla alueellaan. En siis sulkenut häntä mihinkään pentuaitaukseen.Iskä-koiranhoitajan mukaan Alpi oli "oppinut" myös uuden taidon eli hyppäämään sohvalle makoilemaan. Kiitos ei, mie sanon. Arvasinkin jo eilisen karvamäärän perusteella, että karkulainen oli ollut sohvalla, mutta nyt se siis varmistui. Sanoin iskälle, että Alpia ei sitten edes pidetä sylissä sohvalla. Näinköhän tottelee minua ja hellyyksissään päästää sohvalle. :D En tosin olis myöskään uskonut, että tuon kokoinen pentu vielä pääsee sohvalle, mutta Alpi on fiksu koira.
Imuri aiheutti tänään pientä uteliaisuuden sekaista jännitystä Alpissa. Imuri piti hurjaa ääntä, jota piti vähän säikkyä, mutta toisaalta se herätti myös todellista kiinnostusta ja välillä piti yrittää lähestyäkin hirmuista mörköä. Sohva oli vetänyt itseensä melkoisen määrän karvaa. Musta sohva ja osaksi valkoinen koira ei ole hirveän hyvä yhdistelmä. Mutta silloin kun sohvaa ostin, ei koirasuunnitelmia vielä ollut. Ehkä Ilona-siskoni saa joskus tuon miun sohvan ja mie ostan sitten vähän koiraystävällisemmän sohvan...mutta kaikki aikanaan.
Tuo kuva on taas loistoesimerkki loistavasta kamerastani. Alpin silmät ovat melkoisen pelottavat, vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti