Tänään Alpi teki jo pidempiä tutkimusmatkoja pihalla ja mie sain osani siitä ilosta kun upposin polvea myöten lumikasaan. Kokeiltiin myös kaulapantaa ja hihnaa ja miltä ne tuntuivat. Alpi ei vaikuttanut ollenkaan järkyttyneeltä ja muutenkin ottaa kaikki asiat tosi rauhallisesti. Ei hätäänny, vaikka mie menisin kylppäriin ja laitan oven kiinni tai kävisin pienen hetken ulkona. Tuntuu silti pahalta jättää huomenna pientä niin pitkäksi aikaa yksin. Ei se vaan auta, töissä on käytävä. Mie kyllä tykkään miun työstä.Tänään Tiina ja Heikki kävivät vierailulla. Alpi haisteli heistä Milla-koiran tuoksuja ja varmasti lähiaikoina Alpi ja Milla saavat tutustua toisiinsa. Riittakin piipahti iltakävelyllään katsomassa uutta tulokasta.
Naapureiden kanssa on tullut juteltua yhden vuorokauden aikana enemmän kuin tämän 1,5 vuoden aikana kun olen asunut tässä talossa. Yläkerran Elmo-beagle on osoittanut kiinnostusta Alpia kohtaan, mutta vielä ei pääse tekemään lähempää tuttavuutta. Nyt taidankin suorastaan kylvää koirakuumetta joka puolelle Alpin kanssa liikkuessani.
Näinköhän mie höpötän oppilaillekin vaan koirajuttuja, niin kuin tällä viikolla kerroin varmaan joka ryhmälle, et miulle on tulossa koira lauantaina. On se vaan iso asia kun tulee uusi perheenjäsen. :)
On miulla toki kokemusta eläintenhoidosta, mutta eipä juuri koirista. Miulla on ollut siskojen kanssa sekalainen seurakunta häkkieläimiä: marsu, hamstereita ja kani. Häkkieläinten kanssa vuorovaikutus on kuitenkin aivan toista kuin koiran. Melli-marsu tosin oli varmasti keskimääräistä marsua fiksumpi. Eräs tärkeä hevonenkin oli miun elämässä ennen kuin se koki karvaan kohtalon ja joutui säilykelihaksi. En ole oikein toipunut asiasta vieläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti