Tänään olikin erikoinen päivä kun tulin aikaisemmin töistä käsilääkärin takia. Kerkesin ennen sitä käydä pissittämässä Alpin pikaisesti. Käsilääkäri kirurgian polilla keskussairaalassa ei tuottanut sen kummempaa tulosta kuin että leikkausta ei ilmeisesti tarvita ja sain jännetupentulehduksen hoito-ohjeiksi rannejumppaa ja peukalotuen ja toteamuksen yliliikkuvista nivelistä. Lääkärille on soittoaika neljän kuukauden päästä. Eli ajan kanssa tän pitäs siis parantua. Toivotaan sitten, että niin käy. Eihän tässä olekaan eletty tämän kanssa kuin kohta kolme kuukautta, onneksi kuitenkin suunta on jo parempaan päin. Alpi mahtaa tykätä siitä kun miulla on peukalotuki kädessä kun on muutenkin niin innokas puremaan kaikkea eteen osuvaa.
Lääkärin jälkeen meillä oli Alpin kanssa ohjelmassa jänniä asioita. Autolla kulkeminen oli ensimmäinen jännä ja toinen jännä miun vanhempien luona vierailu keskustassa. He asuvat kerrostalossa, joten tutustuttiin liukkaaseen käytävään ja noustiin namin houkuttelemana muutama porraskin ylöspäin. Hienosti sujui. Sisällä Alpi tutki innokkaasti joka paikan. Ei viitsitty pitkään olla, että ei satu pissivahinkoja.
Sitten tuli kolmas jännä. Miun oli pitänyt hakea jo pitkään tupperi-ostokset Tiinan (eli Milla-koiran omistajan) vanhempien luota. Nyt sitten kun miulla oli Alpi mukana, päätin käydä näyttämassä siellä samalla reissulla Alpiakin. Milla-koira olikin ollut siellä juuri päivähoidossa ja Alpi haisteli innokkaasti Millan hajuja ja leikki Millan leluilla. Millalla onkin sitten ihmeteltävää seuraavan kerran kun on siellä hoidossa, että täällähän haisee Alpi-koiralle.
Neljäs jännä seurasi heti perään, kun kannoin Alpin läheiselle pyörätielle tutustumaan siihen. Tuo yksi katu tuossa lähellä on aika vilkas ja pysäköityjen autojen vuoksi aika kapea, joten katsoin parhaimmaksi kantaa Alpia, vielä kun sen jaksaa tehdä. Kävely sielläkin meni oikein hienosti.
Viides ei-niin-jännä, mutta yllättävä asia tapahtui kun olimme Alpin kanssa tuossa kotitalomme edessä kadulla ja vastapäisen paritalon asukas oli hakemassa postiaan. Hän alkoi jutella meidän kanssa, totesi, että onko tänne tullut uusi asukas (eli Alpi) ja sanoi, että kakkapussit voi laittaa hänen roskikseensa ja että hän ymmärtää koiranomistajia kun itselläänkin on ja sitten ei tarvitse kannella niitä. Kiittelin miestä ihmeissäni.
Kotiin tultua Alpi söi nälkäisenä ruokansa ja rupesi heti sen jälkeen väsyneenä unille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti